Muualta Lapista

Vapaalaskussa kukaan ei määrää tyyliä – muoniolainen Mika Fält elää lumen ehdoilla

Entinen maajoukkueurheilija, vapaalaskija Mika Fält viihtyy Muoniossa.

Mika Fältin elämä pyörii lumen ehdoilla niin ammatissa kuin harrastuksissakin.

– Olin Pallaksella maastossa tutkimassa paikkoja, muoniolainen ammattivalmentaja ja -laskija Mika Fält kertoo syyksi pienelle myöhästymiselleen.

Tällä kertaa kyseessä oli työkeikka tulevaa Muonion kansalaisopiston vapaalaskukurssia varten. Kurssia, joka huhujen mukaan täyttyi minuuteissa.

– Kysyntää on, Fält sanoo.

48-vuotias Fält on joutunut opettelemaan työn ja vapaa-ajan erittelyä, sillä aktiviteetit ovat lähes samoja. Ne keskittyvät liikuntaan ja etenkin suksiin. Fält hiihti ensimmäistä kertaa noin kolmevuotiaana. Saman ikäisenä hänelle tapahtui jotain, mikä on edelleen iso osa hänen identiteettiään.

– Aivokerroskuvissa on löydetty jälkiä kahdesta aivoverenvuodosta oikealta puolelta, Fält kertoo.

Syytä niihin ei saatu selville. Fältin diagnoosi on CP-vamma ja vasemmanpuoleinen hemiplegia, joka näyttäytyy hänellä vasemman käden ja jalan heikkona koordinaationa ja lihasten jäykkyytenä. Muistikuvat tapahtuneesta vaihtelevat.

Fält muistaa olleensa kaupassa äitinsä kanssa ja istuneensa ostoskärryissä lastenistuimessa. Kaupasta lähtiessään hän ei saanut vasenta kättään irti kärryistä.

– Äiti on tosin sanonut, että työnsin lastenkärryjä.

Muutamaa päivää myöhemmin Fältin jalkakin alkoi oireilla. Fält kertoo, ettei hänellä ole traumoja tai huonoja muistikuvia useista sairaalahoidoista. Päinvastoin. Taaperoikäisen Fältin muistiin on tallentunut mielikuva majasta, jota rakennettiin isän kanssa sairaalasänkyyn.

Fält ei osaa ajatella elämää ilman vammaa.

– Olen elänyt tämän kanssa koko elämäni.

Joskus hänellä on käynyt mielessä, mitä elämä voisi olla ilman sitä, mutta hän kertoo sen olleen teini-iän pohdintoja. Aikuisiällä hän ei ole enää miettinyt koko asiaa. Hänestä olisi ehkä tullut jääkiekkoilija, kuten veljestään tai isästään, joka oli myös jääkiekkovalmentaja.

Mutta hänestä tuli laskija.

En koe itseäni paraurheilijaksi. Tottakai vamma on iso osa identiteettiäni. Mutta mä olen urheilija, laskettelija. Mika Fält

Fältin urheilullinen lahjakkuus oli nähtävissä jo lapsena. Ennen vammautumista hän oli juuri saanut apupyörät pois polkupyörästään ja oli liikunnallisesti edellä kaksi vuotta vanhempaa veljeään.

– Perheestä lähtee nämä liikuntatottumukset. Olisi voinut olla toinenkin vaihtoehto, että minut olisi pidetty pumpulissa.

Fält harrasti aluksi uintia ja kilpaili ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana. Kovimmillaan hän vietti jopa viisi tuntia päivässä altaassa.

– Helpommalla olisin päässyt, jos olisin valinnut lajiksi shakin, Fält nauraa.

Fält lopulta lopetti uimisen, ja sen rinnalla kulkeneet alppilajit nousivat keskiöön. Fält ei kokenut koskaan alppilajeja oikein omakseen. Hänestä ratalaskussa, kuten uinnissa, harjoitusmuodot olivat samantyyppisiä eli konservatiivista.

– Se ei ollut maailma, jossa viihdyin, piti laskea tietyllä tavalla.

Fält oli sekä uinnissa että ratalaskussa Suomen paramaajoukkueessa.

– Paraurheilussa haasteena on se, että jos olet lahjakas ja hyvä urheilija, on tosi vaikeaa vain harrastaa.

Urheilijat valjastetaan nopeasti kilpailutoimintaan, sillä paraurheilijoita on vähän ja rahoitukset riippuvat lajimenestyksestä.

Fält saavutti uinnissa useita Pohjoismaiden mestaruuksia ja Euroopan mestaruuden.

– En koe itseäni paraurheilijaksi. Tottakai vamma on iso osa identiteettiäni. Mutta mä olen urheilija, laskettelija, Fält painottaa.

Jos ollaan porukalla haastavassa mäessä, ei se ole paikka egoilla. Mika Fält

Freeride eli vapaalasku ja sen eri muodot tulivat kuvaan, kun Fält muutti Jyväskylään ja aloitti liikuntapedagogiikan opinnot yliopistossa. Jyväskylässä oli vahva vapaalaskun henki.

– Siinä kukaan ei tule määrittämään, miten sun pitää jotain tehdä. On tietynlainen vapaus ja vastuu omasta itsestään, Fält kertoo.

Hän kokee myös termin ”vapaalasku” liian kapeaksi. Hän tykkää lasketella erilaisissa maastoissa erilaisilla välineillä.

Laskemisessa yhteisöllisyydellä on iso arvo. Muista huolehtiminen laskureissuilla on elintärkeää, eikä niille mahdu suuria egoja, vaikka niitäkin lajista löytyy.

– Se on urheilussa normaalia, jos haluat menestyä. Mutta jos ollaan porukalla haastavassa mäessä, ei se ole paikka egoilla.

Estetiikka ja tyyli ovat iso osa lajia, jossa kuvataan paljon videoita. Fält ajattelee, että laskun on oltava kaunista ilman kameroitakin. Hänestä tosin se, mikä on kaunista, on hyvin henkilökohtaista.

– Jos olen rehellinen, en tykkää katsoa itseäni videolta, koska näen kaikkea, mitä en halua nähdä.

Työtä vai huvia, miten sen nyt ottaa. Työtä, mistä saa kulut pois. Mika Fält

Jyväskylän jälkeen Fält lähti kohti pohjoista. Ivalo, Rovaniemi, Kemijärvi, Ruka – ja Muonio.

Ennen Muoniota hän ehti toimia Rukalla neljä vuotta päätoimisena freeride-valmentajana. Sieltä hän haki Muonion liikunnanopettajan sijaisuutta ja on edelleen sillä tiellä. Nulusniemessä asuvalla Fältillä on nykyään vakinainen työ vapaalaskuakatemian päävalmentajana, ja hän viihtyy Muoniossa.

Muoniossa viehättää ulkoilumahdollisuudet ja elämäntapa.

– Tykkään lappilaisesta mielenmaisemasta. Asiat hoidetaan, mutta niillä ei ole tulenpalava kiire.

Fältin tuleva projekti juurruttaa häntä vielä lujemmin Muonioon. Suunnitteilla on laskemiseen liittyvä videoprojekti Lyngenin alueelta Norjassa, jonka tekemiseen kuluu arviolta viisi tai kuusi vuotta.

– Mennään lähimatkailuteemalla. Vaikka raja on välissä, ei se ole kaukana. Työtä vai huvia, miten sen nyt ottaa. Työtä, mistä saa kulut pois.

Olen aika kömpelö, varsinkin ahtaissa paikoissa. Hyppykäännös ei ole niin helppo tehdä kuin muilla. Mika Fält

Fältin omat laskureissut ovat luonteeltaan hyvin erilaisia kuin ne, joilla hän valmentaa Muonion nuoria. Opiskelijoiden kanssa liikkuessaan hän pyrkii aina jättämään 40–60 prosenttia omaa jaksamistaan reserviin. Omilla matkoilla virhemarginaalit ovat pienemmät ja riskit suuremmat. Hän tuntee kyllä omat rajansa ja rajoitteensa.

– Olen aika kömpelö, varsinkin ahtaissa paikoissa. Hyppykäännös ei ole niin helppo tehdä kuin muilla.

Hyppykäännöstä saatetaan tarvita etenkin kapeissa jyrkissä kuruissa, joissa Fält etenee usein soveltamalla.

Pari vuotta sitten hän pyrki rikkomaan oman korkeusennätyksensä kiipeämällä yli 6000 metriin Chilen Marmolejo-vuorelle (6108 metriä). Huiputus jäi vajaaksi, ja hän menetti osan vasemman jalan isovarpaastaan paleltumalle. Kääntyminen ennen huippua oli helppoa, sillä hän näki, että ylhäällä oli vulkaanista tuhkakiveä ja väsyneillä jaloilla huiputus olisi ollut liian iso riski.

Kylmään tottuneelle Fältille noin -20 asteen lämpötilat eivät olleet erityisen kylmiä, mutta mekaaninen rasitus vammautuneeseen jalkaan esti luultavasti verenkierron varpaaseen. Leikkaukseen mennessä hän ei tiennyt tarkasti, miten varpaan käy. Sen aikana selvisi, että bakteeri oli päässyt luuhun asti, joten varvasta typistettiin.

– Lajin luonne on sellainen, että kroppa ottaa iskuja vastaan, nytkin polveaan kuntouttava Fält kertoo.

Kukaan muu ei ole niin tyhmä. Mika Fält

Typistetty isovarvas ei menoa haittaa. Fält treenaa ja laskee edelleen. Vapaalaskun lajikulttuuriin kuuluu olennaisesti se, että kovaa treeniä ei näytetä ulospäin, vaan näytetään vain hauskat asiat, kuten lajiin kuuluvat isot tapahtumat ja bileet. Moni lajista elävä elää oikeasti huippu-urheilijan elämää.

Fält tekee enimmäkseen matalatempoista harjoittelua, pitkiä fillarilenkkejä ja kävelyitä. Välillä hän tehostaa treenejä intervalleilla, joilla simuloidaan lajia. Vapaalasku on lajina siitä erikoinen, että monen tunnin matalatehoisen nousun jälkeen pitää kehon pystyä suorittamaan hyvin nopeaa ja reaktiivista laskua muutama minuutti.

– Kehon hermotuksen muuttaminen näiden kahden asian välillä ei ole yksinkertainen asia. Sen olen tajunnut, kun tietää enemmän näistä asioista, myös Santa Sportin valmentajan ammattitutkinnon suorittanut Fält kertoo.

Jotkut valmistavat hermostoaan huipulla esimerkiksi tepastelemalla paikallaan pari sekuntia todella nopeasti. Sillä saadaan lihakset käyntiin ja valmiiksi laskuun.

Fältillä on ollut sponsoreita vuodesta 2002 asti, joilta hän saa kaikki laskuvaatteensa ja -välineensä. Sopimukseen ei ole kuulunut kilpailuvelvoitteita, mutta aiemmin Fält kävi kilpailuissa 1–2 kertaa vuodessa nähdäkseen oman tasonsa. Freeridessa ei ole para-sarjaa, eikä Fält tiedä muita liikuntarajoitteisia, jotka kilpailisivat samalla tasolla.

– Kukaan muu ei ole niin tyhmä.