Paikallisuutiset

Pallokirjoituskoneet paukkuivat ja suut loksahtelivat auki, kun Railin sormet tanssivat näppiksellä

Raili Vienolan vaiherikas yli 47 vuoden työura on muuttunut kiireettömiksi aamuiksi, ja ansaitut eläkepäivät alkavat kesällä.

– Semmonen jännä juttu vielä on, kun et vielä ole irtisanonut itseäsi, niin vielä me tässä pienessä toivossa elämme. Jos ei hallintopalvelusihteeriä saada, niin palkataan sitten sinut! hallintojohtaja Marja-Riitta Lukkari vitsailee palvelu- ja asuntosihteeri Raili Vienolan läksiäisjuhlassa kunnan virastotalolla, jonne oli kerääntynyt nykyisten työntekijöiden lisäksi myös Vienolan entisiä työkavereita.

Lukkari ojentaa Vienolalle henkilökunnan muistamisen.

– Kollegana sinä olet ollut aina tosi miellyttävä, kohtelias, ahkera. On aika ihmeellistä, miten olet pystynyt hoitamaan niin lukemattomia asioita. Nehän eivät ole olleet edes mitään pieniä asioita, Lukkari painottaa.

Hänen mukaansa todellisuus paljastuukin vasta silloin, kun ihminen poistuu töistä.

– Vaikka kaikki ovatkin aina tienneet, että kyllä se Raili hoitaa.

Raili Vienola jää virallisesti eläkkeelle heinäkuun lopussa. Lomille hän kertoo jääneensä jo helmikuun loppupuolella.

– Välillä toimitin ennakkoäänestyksen, ja jatkoin sitten lomailua, Vienola nauraa.

Hänen mielestään tämänhetkinen elämä on luksusta.

– Työhuolet ei paina mieltä, kiireettömät aamut. Se on elämää.

Vienolan työ on ollut monipuolista ja hän itse sen luonteinen, että on huolehtinut paljosta. Siitä kertoo eräskin tarina, jonka mukaan aikoinaan ennen joulua kunnanvirastolle asennettiin kopiokoneita.

– Asentajien tuloaamuna heräsin ennen neljää siihen huoleen, että missä ne kopiokonemiehet syövät, kun kaikki ruokapaikat ovat kiinni. Viiden aikaan en voinut kuin nauraa itselleni sitä, että huolehdin aikuisten miesten syömisestä, Vienola kertoo.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Leena Palojärvi muistaa, kun Raili Vienolaa, silloista Anderssonia, valittiin kuntaan konekirjoittajaksi vuoden 1981 syyskuussa.

– Minun nyt jo edesmennyt äitini sanoi, että "ei voi olla todellista, että joku kirjottaa niin nopeasti kirjotuskonhela". No, Raili kirjotti silloin jo, Palojärvi sanoo.

Vienolan työ on Enontekiön kunnassa vuosikymmenten aikana ehtinyt muuttua monen monta kertaa. Hän on toiminut esimerkiksi keskusarkistonhoitajana, mutta myös keskuksenhoitajana "nippula-nappula"-aikana.

– Ja Seppo (Alatörmänen) konttas aina pöyän alla ko se järjestelmä kaatu, Vienola itse muistelee.

Palojärven mukaan Vienola on tehnyt vuosien aikana todella tärkeää työtä, eikä hänelle juuri sen vuoksi tahdokaan seuraajaa löytyä.

– Se on niin iso työ, teitä ei niin vain oteta, teitä ei joka hyllylä ole eikä joka oksala kasva. Sie olet tehny niin paljo semmosta työtä, joka näkkyy nyt vasta ko sie olet jääny pois, niin on Mihkuki (Näkkäläjärvi) sanonu.

Pientä piilotyötä, myöntelee Vienolakin vaatimattomasti.

– Semmosta, joka vaikuttaa kaikhen. Sie olet ollu todella keskeinen henkilö virastotalossa, Palojärvi kiteyttää.

Työhuolet ei paina mieltä, kiireettömät aamut. Se on elämää.

Muistamisten ja kiitosten jono on pitkä.

– Koska Raili on niin kova tyyppi, hänellä on kaksi työnantajaa, toteaa Marja-Riitta Lukkari ja pyytää Enontekiön kunnan asunnot Kiinteistö Oy:n toimitusjohtaja Mirja Tervon paikalle.

Tervo kertoo tehneensä Vienolan kanssa yhdessä töitä kahdeksisen vuotta.

– Kyllä minä huomasin heti, kun naapurihuone tyhjeni. Nyt joudun tekemään paljon semmosia asioita, joita sä olet hoitanut ja paljon olet tehnyt asioita, joita minä en ole oikein hanskannut, Tervo sanoo.

Etenkin Vienolan asiakaspalvelua hän kiittelee.

– Sinua on ollut helppo lähestyä, olet ymmärtänyt ihmisiä ja osannut auttaa heitä oikealla tavalla.

Itse jo vuosikausia eläkkeellä ollut Lasse Mäkitalo on tullut myös paikan päälle juhlistamaan ystävänsä ja pitkäaikaisen työkaverinsa läksiäisiä.

– Viime vuosituhannella kunthan haluthin paikata semmonen konekirjottaja, joka kerkiää. Tänne tuli hakemus Porvoosta, ja se oli semmonen kirjottaja, joka iski muistaakseni 30 000 tavua minuutissa, Mäkitalo meinaa.

– Ei se ihan niin paljon ollut, Vienola toppuuttelee.

Hurja hänen tahtinsa kuitenki oli: 13234 merkkiä 10 minuutissa entisajan manuaalisella koneella. Juuri sillä, missä sormi vähän hutilommalla ihmisellä ei aina osunut siihen, mihin piti ja joko a) sormeen tuli pipi tai b) valkoista korjauslakkaa oli käytettävä.

Sen Mäkitalo kuitenkin todeksi vakuuttaa, että ensimmäinen pallokirjoituskone ei tehokkaan kirjoittajan otteita kestänyt.

– Jo ensimmäisenä päivänä siltä meni niskat nurin.

Mäkitalon mukaan Vienola tunnetaan tunturiylängöllä aivan toisella nimellä.

– Rautu-Raili. Mie olen monesti ollu samala järvelä, ja aina on Railila isompi kasa vieressä. Mutta sitä tosi suurtahan sie et ole vielä saanu, Mäkitalo tokaisee.

– Olenpa! Vienola korjaa heti, mutta Mäkitalo ei tunnu uskovan.

– Sen takia, että sie sen joskus saisit, mie annan sinule tämmösen, jolla pitäis kyllä isoki rautu tulla, sanoo Mäkitalo ojentaessaan Vienolalle melkoisen pilkin.

Ei riitä, että Raili Vienolaa kiitellään, hän haluaa itsekin kiittää ja ruusujen kanssa.

– Mie haluan kiittää teitä kaikkia näistä vuosista ja siitä yhteistyöstä, mikä meilä on ollu, Vienola sanoo.

Ilman työyhteisön henkeä työssä olisi Vienolan mielestä ollut todella väsyttävää olla.

– Ilolla olen loppuun asti kulkenut tätä tietä.

Se tie onkin ollut kunnioitettavan pitkä, sillä heinäkuun viimeiseen päivään mennessä Vienola on ollut kunta-alan palveluksessa 47 vuotta, neljä kuukautta ja 27 päivää. Porvoon maalaiskunnassa hän aloitti työt vuonna 1976.

Vienolan mukaan pisteenä iin päällä hänen läksiäisissään on se, että juhlissa on mukana hänen ensimmäinen esihenkilönsä Enontekiöllä, Raija Kumpulainen.

– Aikanaan, kun vuonna 1981 tulin Enontekiölle, en tuntenu täältä ketään, mulla ei ollu ketään. Raija otti minut siipiensä suojaan, opetti ja opasti minua, kiittelee Vienola Kumpulaista ojentamalla tälle punaisen ruusun.

Esihenkilöitä kuntakonkarilla on vuosien varrella riittänyt.

– En voi ketään moittia millään tavalla, mutta viime vuonna saatiin Enontekiölle semmonen henkilö taloon, joka kolahti mun sieluun ja sydämeen, Marja-Riitta.

Lukkarillekin on varattuna ruusu.

Vienolan konekirjoitustaidoista myös hänellä on oma tarinansa. Enontekiön kunnassa on vielä paljon dokumentteja, joita ei vielä ole saatu sähköiseen muotoon. Lukkari oli viime syksynä pyytänyt Vienolaa kirjoittamaan koneelle 8-sivuisen dokumentin, jota hän tarvitsi pohjaksi seuraaville raporteille.

– Kun Raili noin kahdeksan minuutin päästä tuli takaisin tuomaan papereita, hän oli jo lähettänyt sen minulle kirjoitettuna sähköpostiin. Mulle tuli aivan epäuskoinen olo, että eihän se voi olla totta! Kyllä jäät varmasti sinäkin ikuisesti minulle mieleen, Lukkari lisää.

Dramatiikantajuinen Vienola varmistaa asian "vanhan ajan tavalla" ojentamalla irtisanoutumisensa paperisena Lukkarille. Hallintojohtajan hiljenee hetkeksi ja toteaa sitten:

– Kaikki toivo on menetetty.