Ihmiset

Muonion Tippalassa aloitti bändikerho. Bänditilat ovat myös muiden, aikuistenkin käytössä.

Vasta bändi tekee biisin

Biisivalinnassa menee aikaa. Juice Leskistä on kyllä jo päätetty soittaa. Paulus Haapala ehdottaa:

­­– Myrkytyksen oireet .

Muut jatkavat nuottikirjan selaamista. Olisiko sittenkin Luonas kai olla saan .

Paulus Haapala ehdottaa:

– Myrkytyksen oireet.

Selataan nuottikirjaa.

Soitetaan Luonas kai olla saan .

Ollaan Muonion kunnan nuorisotila Tippalassa ja on menossa bändikerhon kokoontuminen.

Bändi soittaa genre-rajoista piittaamatta musiikkia laidasta laitaan. Neljän hengen bändi on harjoitellut ja soittanut biisejä, joissa on gospel-vibaa, ja korealaista indietäkin, K-poppia.

Tästä tulee seuraava keskustelu. Nuorten mielestä heidän harjoittelemansa biisi ei ole nyt niin suosittua K-poppia, eteläkorealaista kuitenkin.

Muuten biisi jo taipuu soitettavaksi, mutta sanat on vähän hankalat laulaa.

Laulusta ja kitarasta vastaa bändikerhon seurakunnan nuorisotoimesta kunnan puolelle siirtynyt kerhon vetäjä Vertti Barkholm , jonka mukana bändikerho tänä keväänä asettui kunnan hoteisiin Tippalaan oltuaan viime syksystä lähtien seurakunnan toimintaa.

Tippalassa on loisto-olosuhteet bändikerholle, oma tila ja soittimia.

Nuorisosihteeri Heidi Hietala korostaa, että ilman paikallisten yritysten raha- ja soitinlahjoituksia bänditoimintaa ei olisi.

Soittimia on käytetty viime vuosina vaihtelevaan tahtiin, välillä vähemmän, nyt enemmän, kun Vertti alkoi vetää kerhoa.

Kerhossa käyvät Pauluksen lisäksi Iita Pulkkinen ja Valtteri Malila . Kaikki he ovat jo täysi-ikäisiä ja Muoniossa tapahtuvien opintojensa loppusuoralla. Kaikki ovat tämänhetkisten suunnitelmien mukaan kuitenkin vielä ensi talvenkin Muoniossa.

Vertti Barkholm muistuttaa, että bändikerhoon ovat muutkin vähintään yläasteikäiset tervetulleita. Soittimia Tippalasta löytyy.

Valtteri ja Paulus musisoivat myös keskenään ja ovat hakeneet bändiinsä vahvistusta. Vielä ei ole tärpännyt, vaikka pojilla ei ole bändiinsä muuta pääsyvaatimusta kuin into soittaa.

Bändikerhon Iitan, Valtterin, Pauluksen ja Vertin muodostama bändi on esiintynyt pari kertaa viimesyksyisen perustamisensa jälkeen. On oltu rotarytapahtumassa ja seurakunnan yhteisvastuutapahtumassa.

Samalla nuorille on kertynyt esiintymisvarmuutta.

Bändikerhon nuorista Iita on soittanut alakoulun ykkösluokalta lähtien pianoa, välillä kansalaisopiston piirissäkin.

Valtteri Malilan instrumentti on rummut, soitin, jonka hän arvelee olevan hänellä veressä. Isäkin kun on rumpali ja soittanut kymmeniä vuosia rumpuja paikallisessa bändissä.

Paulus Haapala soittaa lähinnä bassoa, joka on ollut hänen instrumenttinsä syksystä lähtien.

Ja kuten monesti käy, ohjaaja tekee sen, mitä muilta jää. Vertti Barkholm, joka on soittanut tätä ennen lähinnä rumpuja, vastaa tässä bändissä kitarasta ja laulusta.

Bändikerho ei ole hampaat irvessä -treenaamista vaan yhdessä jammailua ja muutakin fiilistelyä. Samalla Vertti nuorisotyöntekijänä pääsee kartalle nuorten kuulumisista.

Bändisoittaminen on nuorten keskuudessa vähentynyt, arvioi Vertti Barkholm. Soittoharrastajia kyllä Muoniossa riittää, sillä kansalaisopiston soittoryhmissä on täyttä.

Iita tähdentää bändisoiton merkitystä:

­– Yhdessä saa kunnon kokonaisuuden ja rakennetuksi koko biisin.

Ja rumpali Valtteri täydentää, ettei rummuilla voi edes yksin soittaa koko biisiä melodioineen.

Bändikerhon bändi on esiintynyt salonkikelpoisella ja bändimäisellä nimellä Metronomia .

Bändi pysyy koossa Iitan mukaan niin kauan kuin yhdessä soittaminen on hauskaa.

Bändikerho kokoontuu Tippalassa torstaisin klo 15.

”Se korealainen biisi menee jo soittaen, ei laulaen.”