Kotimaa

Kuinka marjanpoimijoiden kelvoton kohtelu paljastui ja johti ihmiskauppasyytteeseen

Lappiakin vavahduttanut marjanpoimijoiden hyväksikäyttö lähti purkautumaan toimittajan saamasta yhteydenotosta.

Sain Keskipohjanmaan uutistoimittajana vuoden 2021 syksyllä yhteydenoton taholta, jonka mukaan thaimaalaisia ihmisiä on suomalaisella luonnonmarja-alalla laajamittaisesti riistetty ja huijattu.

Yhteydenottajalla oli kontakti henkilöön, jolla oli näyttöä siitä, että kuukausien raadannan jälkeenkään ei monille poimijoille jäänyt käteen käytännössä mitään. Pahimmillaan poimijat jäisivät velkaa siitä, että kävivät Suomessa kolmen kuukauden työreissulla.

Näyttö tarkoitti Polarica Marjanhankinta Oy:n ansiopäiväkirjoja, joiden perusteella turistiviisumilla Suomeen tulleiden thaimaalaisten käteen jäävä tulo määräytyi.

Asiakirjat oli noin viikkoa aiemmin kuvattu Keski-Pohjanmaalla, Kaustisella, jossa Polaricalla oli puolukanpoimijaleiri. Vastaanotin dokumentit sähköpostiini. Samassa yhteydessä sain valokuvat dokumenteissa esiintyvien thaimaalaisten passeista ja olin eräisiin heistä yhteydessä tulkin välityksellä.

Lähetin thaimaankieliset asiakirjat kääntäjälle. Käännöksistä kävi ilmi, että poiminta-ansioista oli vähennetty kohtuuttomilta vaikuttavia summia muun muassa autojen käytöstä, ruokailuista, asumisesta sekä lennoista Suomeen. Viimeksi mainittu on vuoden 2021 kesällä voimaan astuneen lain (laki luonnontuotteita keräävien ulkomaalaistenoikeudellisesta asemasta) mukaan kiellettyä eli laitonta. Lopputuloksena ei kolmen kuukauden raadannasta ollut jäänyt monille poimijoille käteen käytännössä mitään.

Soitin vuoden 2021 lokakuun toisella viikolla Polarican – joka on liikevaihdoltaan alansa suurin toimija Suomessa – toimitusjohtajalle ja pääomistajalle, pellolaissyntyiselle Jukka Kristolle.

Kristo ei häkeltynyt, kun esitin asiani. Kysyin Kristolta siitä, että hänen yrityksensä dokumentit näyttävät kertovan Polarican toimivan Suomen lakia rikkoen.

– Suositushan on, että heille [poimijoille] pitää jäädä kolmekymppiä päivässä tiettyjen kulujen jälkeen, kun on vähennetty lentolippu ja tämmöinen, Kristo sanoi.

Mitä tuon niin sanotun marjalain rikkomisesta olisi saattanut pahimmillaan seurata?

Lakia rikkonut ja ”huolimatta työsuojeluviranomaisen antamasta kehotuksesta poistaa tai korjata säännösten vastainen olotila” toiminut on tuomittava, ”jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta annetun lain rikkomuksesta sakkoon”.

Kyseisen lain virkamiesvalmistelusta johtavassa roolissa vastannut työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Olli Sorainen istui maanantaina 19. elokuuta Helsingin käräjäoikeuden penkkiin.

Syytenimikkeet ovat törkeä lahjuksen ottaminen ja virkarikos. Soraista lahjoneen tahon epäillään olleen Jukka Kristo. Soraisen epäillään laittomasti edesauttaneen Polarica Marjanhankinnan liiketoimintaa.

Kristoa itseään epäillään törkeästä ihmiskaupasta thaimaalaisten marjanpoimijoiden osalta. Tutkinnan yhteydessä on lisäksi käynyt ilmi, että poimijoita olisi huijattu monin tavoin vääriä lukemia näyttäviä vaakoja myöten.

Myös toisen suuren marja-alan yrityksen eli Kiantaman toimitusjohtajaa Vernu Vasuntaa syytetään törkeästä ihmiskaupasta.

Soitin vuoden 2021 lokakuussa myös Olli Soraiselle ja lähdesuojaa edelleen kunnioittaen kerroin saamistani tiedoista.

– Eihän tämä ollenkaan kuullosta, että asian pitäisi olla näin, päivitteli Sorainen tuolloin.

Lokakuun puolivälin aikoihin vuonna 2021 Keskipohjanmaassa julkaistujen juttujen seurauksena sain paria kuukautta myöhemmin puhelun Keskusrikospoliisin tutkijalta.

KRP oli aloittanut asiaa koskien tutkinnan ja pyysi nähtäväkseen muassa alkuperäisiä kuvadokumentteja ansiopäiväkirjoista. Lisäksi poliisi toivoi, että voisin tulla päivän ajaksi heidän tutkijansa kuultavaksi.

Ensiksi mainittuun pyyntöön suostuminen onnistui, kun olin saanut myönnön dokumentit toimittaneelta lähteeltä. Jälkimmäiseen toivomukseen suostuimme keskusteltuni asiasta Keskipohjanmaan silloisen päätoimittajan Tiina Ojutkankaan kanssa. Hän katsoi, että minun on journalistin ohjeita ja lähdesuojaa kunnioittaen toimittava asiassa kuten viisaimmaksi katson ja lehti kunnioittaa kumpaa valintaa hyvänsä. Toimittajaa ei KRP:n lauteille mitenkään painostettu.

Sovimme KRP:n tutkijan kanssa tapaamisen Ouluun. Yhteisestä kiinnostuksen kohteestamme eli jalkapallosta juttelemalla jäätä murrettuamme siirryimme asiaan. Kuka tai ketkä olivat lähteeni, jonka tai joiden kautta koko tapaus lähti purkautumaan ja poliisitutkintaan johti?

Lähde tai lähteeni olivat kieltäneet henkilöllisyytensä tai henkilöllisyyksiensä paljastamisen poliisille tai kenellekään muullekaan, joten tätä tietysti kunnioitin. Lähdesuoja on journalismissa pyhä ja sen rikkominen johtaisi tilanteeseen, jossa kansalaiset eivät uskaltaisi paljastaa yhteiskunnallisia epäkohtia tai suoranaista rikollista toimintaa toimittajille.

Muuten kerroin tutkijalle mitä kertoa saatoin ja uutistoimittajan työnkuvaan kuuluen yritin lisätä omaakin tietomäärääni.

Rankkojen rikosepäilyjen ja nyttemmin syytteiden myötä ei Thaimaa ole tänä kesänä kansalaisiaan Suomeen entiseen tapaan marjoja poimimaan päästänyt. Tuhansien poimijoiden jääminen kotiin tarkoittaa marjojen jäämistä metsiin. Hyvinvointivaltio Suomi paljastui paikaksi, johon Thaimaa ei uskalla päästää kansalaisiaan.

Suomalainen viranomainen ei ole ollut kehitysmaasta tulleen marjanpoimijan turva, vaan valtiomme on heille näyttäytynyt kovana, kylmänä ja jopa kauheana. Esitutkintamateriaalista löytyy kylmääviä yksityiskohtia, kuten että poimijoille valmistettiin kalanperkekeittoa.

Bisneksen lopputuotteet ovat päätyneet suomalaisten perheiden pöytiin siisteissä pahvitölkeissä, joiden kyljessä lukee esimerkiksi Valio.

Kukaan ei ole kaiken tämän tiimoilta vielä saanut lainvoimaista tai muutakaan rikostuomiota ja jokainen on syytön, kunnes mahdollinen lainvoimainen tuomio on langetettu. Siitä huolimatta voi jo tässä vaiheessa pohtia, kuka se ulkomaalaisten marjanpoimijoiden turva ja suoja riistoa vastaan Suomessa on.

Kansalaisyhteiskunnan ja demokratian ytimeen kuuluva riippumaton media ja poliisi löivät tässä asiassa kättä niin, että lopputulemana istutaan käräjiä.

Jos meihin – siis journalistin ohjeisiin sitoutuneeseen perinteiseen mediakenttään – uskalletaan olla yhteydessä, niin voimme nostaa väärin olevia asioita pöydälle. Seurauksena voi olla, että viranomaiset tarttuvat noihin epäkohtiin ja isot pyörät alkavat pyöriä.

Lopulta saattaa oikeus voittaa ja maailma tai ainakin Suomi on hitusen parempi paikka.