Muualta Lapista

Lahjakkaan päässä soi musiikki, mutta loistokkuus vaatii työtä, tietää kolarilainen harmonikkavirtuoosien kasvattaja Tapani Haapasaari

Tapani Haapasaari on opettanut ja viihdyttänyt kolarilaisia vuosikymmeniä. Presidentin myöntämä arvonimi kertoo sitkeydestä, johon hän kannustaa soitinoppilaitaankin.

Tapani Haapasaaren koti Kolarin Niesassa on erilaisten musiikkimuistojen kavalkadi.

Musiikkihuoneen seinällä on Veli-isän vanha mandoliini, jota hän sota-aikana soitti rintamalla. Kyseinen mandoliini oli Tapani Haapasaaren ensimmäinen instrumentti ja portti musiikkiin. Tätä nykyä tummanpuhuva, solakka soitin pysyy seinällä.

– Ei tätä voi enää soittaa, se on liian arvokas siihen, Haapasaari kertoo.

Olohuoneessa hyllyssä on tyttären ja harmonikkaoppilaan Heidi Haapasaaren Kultaisen harmonikan voittopysti vuodelta 2000. Kullattu harmonikan muotoinen pysti ei kuitenkaan ole alkuperäinen Ikaalisissa ojennettu palkinto, vaan myöhemmin teetetty harmonikan muotoinen muisto.

– Oikea palkinto on tuo lasinen. Se on laitettu tuohon nurkkaan, ko mie aina pelkään, että kissa sen tiputtaa sieltä, Haapasaaren vaimo Raija Haapasaari kertoo.

Kamarissa on Tapani Haapasaaren yhtyeen iso keikkajuliste 1980-luvun alusta. Haapasaaren yhtye ja Veijo, kulkee mustavalkoisen kuvan punaisena tekstinä. Solistina oli Veijo Pääkkölä, ja Haapasaari katsoo kameraan harmonikka sylissään. Vieressä on toinen juliste, sama bändi. Tyylistä päätellen siinä ollaan hypätty 1980-luvun loppupuolelle.

Seiniltä löytyy myös Haapasaaren nuoruusaikojen ensimmäisten bändien, Kalossin ja Kolarin Humppa-Kassun keikkajulisteet. Vuodesta 1978 keikkailleessa Haapasaaren yhtyeessä Tapani Haapasaaren soittimeksi vakiintui harmonikka kitaran jälkeen. Soitintaitoja hän on sittemmin jakanut eteenpäin lukuisille viisirivisen harmonikan oppilailleen.

Kunnianhimo mulla on aina ollut kova.

Harmonikassa kiinnosti sen ainutlaatuinen sointi. Soitin oli myös haastava.

– Haitarinääni kiinnosti niin paljon. Korvakuulolta aloin sitä harjottelemaan, Haapasaari muistelee.

Jo ensimmäinen harmonikka oli laatupeli, Giulietti.

– Kunnon haitarilla piti alkaa soittamaan, ja mie tehin siitä vekselin.

Samanmerkkisellä harmonikalla Haapasaari soittaa yhä.

Haapasaari on muusikkona itseoppinut. Varsinaisia soittotunteja hän ei ole koskaan ottanut, vaan on omaksunut soittimet ja musiikin teorian itsekseen. Siinä toki soittokaverit ja mentorit ovat olleet tärkeitä. Tällainen hahmo nuorelle Tapanille oli esimerkiksi Pentti Harju, jonka orkesterissa hän harjoitteli trumpettia ja klarinettia.

– Kunnianhimo mulla on aina ollut kova, Haapasaari sanoo.

Tapani Haapasaaren yhtye keikkaili tiuhaan 1970-luvulta 1990-luvulle asti, ja yhtye on aktiviinen vieläkin. Noin sata keikkaa vuodessa oli Haapasaaren musiikillinen korkeakoulu. Tanssikulttuuri oli nykyiseen verrattuna voimissaan, ja tanssipaikkoja oli paljon. Yhtyeellä saattoi olla keikkoja parhaimmillaan kuusikin viikossa.

Omien keikkojen lisäksi yhtye säesti muita artisteja ja sillä oli noin 200 kappaleen repertuaari. Säestettyjen artistien lista on vaikuttava: Tapio Rautavaara, Irwin, Jamppa Tuominen, Matti ja Teppo. Vain muutamia mainitakseen.

– He lähetti meille etukäteen opeteltavat laulut, ja ne treenattiin keikalle.

Haapasaari on jälkeenpäin miettinyt, miten aikaa riitti kaikkeen: bändikeikkailuun, kahden lapsen perhe-elämään, töihin postivirkailijana ja myöhemmin Sampo Pankissa.

– Sitähän tultiin kotia yöllä ja seuraavana päivänä lähettiin ihmisten rahoja laskemaan, Haapasaari lohkaisee.

Monta vuotta hän myös juoksi maratoneja. Juoksukilometrejä kertyi parhaimmillaan 4500 kilometriä vuodessa. 1990-luvun lopulla juoksulenkit olivat erityisen tärkeitä pääntuulettajia.

– Minun osa oli olla saneeraaja, kun postitoimipaikkoja vähennettiin. Juoksulenkeillä nekin päätökset synty.

Bändisoitto, kuten kaikki musiikillinen puuha, on Haapasaarelle kuin terapiaa, hän kuvaa.

– Se on sitä mitä suurimmassa määrin. Soittaminen on semmonen asia, että siinä unohtuu kaikki muu. Se on terapiaistunto, antaa mielenrauhaa. Monet murheet on soiteltu pois.

Harmonikansoiton oppilaitaan Haapasaari ottaa vastaan Kolarin kirkonkylällä tai kotonaan Niesassa.

Harmonikansoiton opettaminen alkoi oman Petri-pojan ohjaamisesta, ja pojasta tulikin kilpailussa palkittu, taitava haitaristi. Harmonikkataiteilija, Haapasaaren mentori ja rakas ystävä Veikko Ahvenainen rohkaisi Haapasaarta ottamaan muitakin oppilaita. Haapasaarelle on tärkeää käyttää opetuksessaan Veikko Ahvenaisen oppikirjoja.

Haapasaarella on ollut 1980-luvun alusta noin 200 oppilasta Kolarissa, Muoniossa ja Kittilässä.

– Vanhin oppilas mulla on tällä hetkellä 77-vuotias. Hän on alottanut vasta kolme vuotta sitten. Jos on halu oppia, aloitusiällä ei ole mithään väliä.

Toki soittotunti on myös aina sosiaalinen tapahtuma, jossa voi olla myös tärkeää vaihtaa kuulumiset puolin ja toisin.

– Tämä on ihmissuhdetyötä. Tässä on oltava psykologi ja ihmistuntija, koska yhtään oppilasta ei ole samanlaista.

Soittamaan oppii soittamalla, kuuluu Haapasaaren ohjenuora.

– Soittajalla pittää olla työn lahja musikaalisuuden lisäksi. Työn lahja on se tärkein.

Tuloksia ei saa ilman säännöllistä harjoittelua. Skaalat eli asteikot pitää iskostaa sormiin ja selkärankaan. Jos pohjat tekee soittoharrastuksen alussa hyvin, se kantaa hedelmää siitä eteenpäin. Soittaminen on silloin hyvällä pohjalla.

Nuotteihin kirjoitettu musiikki on pitkälti matematiikkaa, ja matemaattinen lahjakkuus voi auttaa myös musiikin kielen omaksumisessa. Se ei kuitenkaan ole kaikki:

– Rytmitajua ei voi opettaa. Sitä joko on tai ei, Haapasaari sanoo.

Lahjakkaalla muusikolla musiikki soi päässä, Haapasaari kuvaa. Ilman tulkintaa ei puolestaan synny musiikkia, joka koskettaa. Sitäkin soitto-oppilaat alkavat harjoitella jo varhain. Jos soittaja ei osaa tulkita, hän soittaa teosta ”kuin läksyä”, ja sen kuulee, Haapasaari muistuttaa. Joskus valitettavasti myös ammattimuusikon soittamisesta.

Haapasaaren viimeaikaisista oppilaista Suomen pelimannimestari Marko Haapapuro on tulkinnan huipputaitaja.

Haapapuro ja monet muut Haapasaaren oppilaista ovat menestyneet harmonikkakilpailussa, joiden kirkkain kruunu Suomessa on Kultainen harmonikka. Voittoon asti Kultaisessa harmonikassa ovat yltäneet Heidi-tyttären lisäksi Reijo Kumpulainen ja Ukko-Pekka Yliranta. Haapasaari laskee, että noin kymmenen prosenttia kaikista hänen oppilaistaan on saavuttanut ykkössijan jossakin kilpailussa.

Päätös kisoihin lähtemisestä on aina juontanut lapsen vahvasta omasta tahdosta kisata. Kilpailuista saa tavoitteet harjoitteluun.

– Lapsella on oltava oma halu esiintyä ja kilpailla, Haapasaari sanoo.

Ei niistä oloista ollut puhettakaan, että siitä olisi lähetty.

Veikko Ahvenaisen lisäksi torniolainen kapellimestari Jukka Ollila on ollut Haapasaarelle tärkeä mentori ja ystävä.

– Sinfoninen tyyli, Ollila oli kerran kehunut Haapasaarta.

– Sinusta olisi voinut tulla hyvä kapellimestari, hän oli sanonut.

Haapasaari ei kuitenkaan osaa kuvitella elämää, jossa hän olisi lähtenyt opiskelemaan musiikkia. Hänen isänsä kuoli 46-vuotiaana, kun Tapani oli nuori. Perheessä oli yhdeksän lasta.

– Ei niistä oloista ollut puhettakaan, että siitä olisi lähetty.

Alkavana kansalaisopiston lukuvuonna Haapasaari on virkaiältään vanhin opiston opettaja. Vuosia on kertynyt tasan 40.

Huhtikuussa Haapasaari sai presidentin myöntämän arvonimen, director musices. Arvonimen voi saada ansioitunut muusikko, ja Haapasaari sai sen ensimmäisenä kolarilaisena.

– Onhan se hieno, kun residentiltä tullee tuommonen paperi. Voihan se varmasti olla Kolarin yhteisölle esimerkkinä, että sitkeä työ tuottaa tulosta.

Ja onneksi ei sentään tullut korkeampaa musiikkineuvoksen arvonimeä – onneksi kolarilaisten kannalta.

– Jos ois tullut neuvos, sittenhän se olis jo kuulostanu siltä, että mie oisin saanu jäähä eläkkeelle.

The Voices of Ylläs -orkesteri Tapani Haapasaaren johdolla esittää tänä syksynä Jamppa Tuomisen lauluja. Keikat soivat Kellokkaassa 3. ja 9. syyskuuta ja myös Muoniossa. Muonion konsertin ajankohta ilmoitetaan myöhemmin.

Juttua oikaistu 14.8. kello 12.34. Korjattu arvonimi oikeaan muotoon director musices. Aiemmin sanat olivat väärässä järjestyksessä.