Muualta Lapista

Sodankylä on nyt koti monille filippiiniläisille: ”Ei ole niin vakavaa, vaikka välillä sanat puuro ja poro menevätkin sekaisin”

Filippiiniläiset Roxanne Amistad ja Jackqueline Dumaran ovat huomanneet, että kulttuurieroja Suomen ja Filippiinien välillä löytyy. Siitä huolimatta Sodankylästä on tullut heidän uusi kotinsa, ehkä jopa pysyvästi.

Maatalous ja kalastus ovat Roxanne Amistadin kotikunnan pääelinkeinot. Sodankyläläisen korvaan se saattaa kuulostaa tutulta, mutta kun Amistadin ystävä Jackqueline Dumaran muistuttaa myös riisinviljelyn merkityksestä, tiedetään kaksikon kotikulmien sijaitsevan kaukana Lapista.

Amistad ja Dumaran ovat molemmat kotoisin Filippiineiltä, mutta eri saarilta. Amistadin koti sijaitsee Itä-Samarin provinsissa, General MacArthurin kunnassa Tyynenmeren rannalla, kun taas Dumaran on kotoisin lännestä, Negros Occidentalin provinssista Valladolidin kunnasta. He molemmat muuttivat Sodankylään lokakuussa 2022, Amistad suoraan Filippiineiltä, Dumaran taas Saudi-Arabiasta työskenneltyään siellä edelliset kymmenen vuotta.

– Saapuessamme Suomeen tänne oli satanut jo lunta. Olimme etukäteen selvittäneet Sodankylästä kaikenlaista, mutta muutos oli silti todella suuri ja jännittävä, Amistad muistelee. Sodankylän sääolosuhteet ovat hyvin toisenlaiset verrattuna hänen kotikuntaansa, jonka merellinen ilmasto on jatkuvasti helteinen ja trooppisten hirmumyrskyjen riepottelema.

Amistad ja Dumaran ovat molemmat kotoisin Filippiineiltä, mutta eri saarilta.

Ystävykset tutustuivat toisiinsa suomen kielen etäkurssilla, jolla molemmat opiskelivat kielen perusteita viisi kuukautta ennen muuttoaan Suomeen. Hoitoalalla työskentelevät naiset päätyivät Sodankylään nähdessään sosiaalisessa mediassa ilmoituksen avoimista lähihoitajan työpaikoista, eikä Suomeen muutto tuntunut liian radikaalilta.

– Perhe ja läheisistä huolehtiminen ovat filippiiniläisessä kulttuurissa hyvin keskeisiä arvoja. Samaan aikaan kun Suomessa nuori saattaa muuttaa pois kotoa heti täysi-ikäistyttyään, Filippiineillä perhe asuu yhdessä jopa silloin, kun lapset alkavat saada omia lapsia. Siellä hoitajat eivät tienaa kovinkaan kummoisia summia, joten ulkomailla työskentely on hyvä tapa auttaa omaa perhettä taloudellisesti, Amistad selittää. Myös hänen äitinsä ja siskonsa työskentelevät hoitajina kotimaassaan.

Perhe ja läheisistä huolehtiminen ovat filippiiniläisessä kulttuurissa hyvin keskeisiä arvoja.

Muitakin kulttuurieroja Suomen ja Filippiinien väliltä löytyy. Dumaran kertoo panneensa merkille, että myös suomalaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia, mutta priorisoivat yksinoloa filippiiniläisiä enemmän.

– Eron näkee jo katukuvassa. Filippiineillä ihmiset viettävät vapaa-aikansa mieluiten ulkona, vaikkapa ihan vain puiston penkillä rupatellen. Suomessa ihmiset sen sijaan nauttivat nimenomaan kotona oleskelusta. Etenkin Lapissa myös yöelämä on hiljaisempaa, eikä aamuisin kaupoissa näy paljoa väkeä, Dumaran kuvailee.

Sodankylän rauhallisuus ja hiljaisuus ovat kuitenkin juuri niitä asioita, joita molemmat naiset arvostavat uudessa kotimaassaan. Vapaapäivinään he nauttivat piknikeistä, pyöräilystä ja patikoinnista. Esimerkiksi tänä kesänä he ovat käyneet retkeilemässä Kilpisjärvellä. Sen sijaan luonnonvesissä uiminen ja salmiakin syöminen on vielä kaksikon makuun turhan eksoottista, mutta ruoan suhteen Amistad on ihastunut etenkin hilloista valmistettuihin herkkuihin. Dumaran puolestaan liputtaa muikkujen ja kalakeiton puolesta, vaikka kaipaa toisinaan myös filippiiniläistä Laswa-nimistä katkaravuista ja paikallisista vihanneksista valmistettua keittoruokaa.

Luonnonvesissä uiminen ja salmiakin syöminen on vielä kaksikon makuun turhan eksoottista.

Kotiutuminen Suomeen on sujunut mutkattomasti, mistä molemmat kiittävät erityisesti omia työyhteisöjään. Amistad ja Dumaran työskentelevät molemmat ikäihmisten parissa Sodankylässä, mutta eri yksiköissä. Heidän mukaansa työkavereiden, pomojen ja asiakkaiden lämminsydäminen vastaanotto on ollut integroitumisen kannalta valtavan tärkeää.

– Ihmiset ovat alusta asti suhtautuneet meihin tasa-arvoisena osana yhteisöä. Töissä puhumme pelkästään suomea, mikä on ollut kielitaidon kehittymisen kannalta keskeistä. Vaikka edelleenkin kielimuuri tulee toisinaan vastaan etenkin silloin, kun puheessa on paljon murresanoja, ihmiset suhtautuvat asiaan ymmärtäväisesti, Amistad kertoo.

Työkavereiden, pomojen ja asiakkaiden lämminsydäminen vastaanotto on ollut integroitumisen kannalta valtavan tärkeää.

– Eikä se ole niin vakavaa, vaikka välillä esimerkiksi sanat “pimeä“ ja “pehmeä” tai “puuro“ ja “poro” menevätkin sekaisin, Dumaran lisää.

Hänen mukaansa asiakkaiden mielestä se on lähinnä vain huvittavaa, ja sitten he yhdessä nauravat tilanteelle.

Molemmat naiset haluaisivat jäädä pysyvästi Suomeen. Amistad toivoisi myös sulhasensa ja kissansa Filippiineiltä muuttavan pian luokseen. Nyt naiset asuvat yhdessä filippiiniläisten kämppäkavereidensa kanssa. Sodankylässä elääkin parhaillaan noin 14-henkinen filippiiniläisyhteisö. Heistä suurin osa työskentelee Amistadin ja Dumaranin tavoin hoitoalalla.

Naisten mukaan filippiiniläisiä viehättää Sodankylässä etenkin kaunis luonto, rauhallinen ja turvallinen ympäristö sekä ystävälliset ihmiset.