Kolumnit

Teemu Taulavuoren kolumni: Byrokratia on mahtavaa, koska sen valta ei ole henkilökohtaista

Ehkä hieraiset silmiäsi: oliko tuo sarkasmia? Ei ole, kannatan byrokratiaa. Joku nopea saattaa vetää johtopäätöksen, että äänessä on epäinhimillinen ja työtä vieroksuva virkamies! Byrokratialla on huono kaiku. Byrokratian huono maine on silti liioiteltu ja osin perätön. Byrokratian isänä pidetään sosiologi Max Weberiä, joka vaikutti 1800–1900-lukujen vaihteessa Saksassa. Byrokratia oli hänelle tapa järjestää inhimillinen työ niin, ettei lähipiirin suosiminen tai muu mielivalta ja pelkkä karismaan perustuva johtaminen tärvele toimintaa.

Hyvinvointialueita syytetään liiasta byrokratiasta ja siinä nähdään toteutumattoman hoidon ja talousahdingon syy.

Byrokratiassa jokaisella toimijalla on oma sektorinsa osaamisensa ja saamiensa ohjeidensa mukaan. Työtä johdetaan ylhäältä käsin, pöydän takaa. Byro tarkoittaa pöytää ja kratia johtamista. Valta ei siis ole henkilökohtaista. Työssä noudatetaan rationaalisia toimintatapoja samoilla säännöillä, ja se tekee tehokkuuden lisäksi tuloksesta ennustettavaa. Yksilö, ollessaan byrokraattisen laitoksen asiakkaana, voi luottaa tulevansa kohdelluksi samalla tavoin kuin toiset siellä asioivat.

Kuitenkin juuri byrokratiaa kutsutaan turhaksi. Itse asiassa se koetaan uppiniskaiseksi ja jäykäksi. Sellaista hallintoa pidetään raskaana ja rahaa nielevänä. Byrokraattinen päätöksenteko nähdään lyhytnäköisenä ja omiin sääntöihinsä kompuroivana. Sellainen johtaminen saa huonot arvosanat kyselyissä ja vastuun koetaan katoavan kasvottomaksi. Hyvinvointialueita syytetään liiasta byrokratiasta ja siinä nähdään toteutumattoman hoidon ja talousahdingon syy.

Ajatellaanpa, että eläisimme ilman byrokratiaa ja meillä olisi terveydenhuolto ilman sitä. Hoitoa saisivat ystävät ja sukulaiset, sekä rikkaat. Hoidon laatu määräytyisi johtajan mieltymysten mukaan. Tekijöiksi valittaisiin häntä miellyttävät henkilöt ja osaaminen olisi toissijaista. Toiminnan periaate olisi lähinnä ad hoc, eli tehdään päätöksiä tilanteen mukaan, tehdään mitä sillä hetkellä sopivaksi nähdään ja luotettaisiin voimakkaisiin persooniiin.

Oman asian hoitumisen suhteen olisi epävarmuus: se hoidetaan, jos työn suorittaja sen katsoo hoitamisen arvoiseksi. En kiellä, etteikö noita asioita tapahdu myös nykyisen byrokratian sisällä, olemassa olevissa organisaatioissa. Vika on silloin byrokratian puute: valvonta on pettänyt, ohjeistus on vajavainen, henkilö ei ole hänelle sopivassa tehtävässä tai tehtävään ei ole annettu tarvittavia resursseja. Toki säännöt voivat lannistaa aloitteellisuutta ja ne voivat mutkistaa päätöksentekoa, mutta ne ongelmat voidaan korjata byrokratian sisällä ilman, että koko periaate haukutaan umpisurkeaksi.

Kirjoittaja on muoniolainen yleislääkäri ja maatiaiseläinten säilyttäjä.