Muualta Lapista

Tällaista on Sirkus Finlandian kulisseissa – "Viikkorytmi jopa armeijamaisen kurinalainen"

Sirkuksen työryhmän mukaan Lappiin on aina ilo tulla, mutta viime vuosina pohjoisen yleisömäärät ovat laskeneet.

Sodankylässä Jeesiörannan kentällä käy kova kuhina. Kuorma-autojen peruutushälyttimet piippaavat, metalliputket kalahtelevat ja itäeurooppalaiset kielet sekoittuvat työmaan melskeeseen. Meneillään on Sirkus Finlandian työläin osuus eli sirkusmiljöön rakentaminen.

Sirkuksessa katsoja saapuu valmiiseen pöytään, eikä hänen tarvitse tehdä muuta kuin katsoa ja nauttia, summaa Sirkus Finlandian viestintäpäällikkö Elias Koskimies.

Se, millaisista palaista ja millaisella tahdilla tämä pöytä on todellisuudessa katettu, jää yleisöltä kuitenkin näkemättä. Sirkuksen työryhmä koostuu 80 jäsenestä, joista 25 on itse esiintyjiä. Kymmenen tuhannen kilon painoinen teltta pystytetään Sodankylään esityspäivän aamuna, ja seuraavana päivänä koko rakennelma on jo tiessään. Sirkuksen osuminen samalle viikolle Sodankylän elokuvafestivaalien kanssa on sattumaa.

– Sirkuksessa tahti on erittäin kova, ja toisinaan viikkorytmi jopa armeijamaisen kurinalainen. Tämä on monelle ympärivuotista työtä, ja seuraavia kiertueita aletaan suunnitella jopa samanaikaisesti edellisen ollessa vielä käynnissä.

Kymmenen tuhannen kilon painoinen teltta pystytetään Sodankylään esityspäivän aamuna.

Tämänvuotisen kiertueensa Sirkus Finlandia on aloittanut perinteisesti Raaseporista, entiseltä Karjaalta, huhtikuun puolivälissä. Sodankylästä sirkuksen matka jatkuu Ivalon kautta Kemijärvelle, sieltä Kuusamoon ja Kainuuta pitkin muualle Itä-Suomeen pikkuhiljaa palaten kohti etelää. Vielä ei kuitenkaan ole aika huokaista, sillä kauden viimeinen näytös järjestetään Helsingissä vasta lokakuun lopulla.

Tämä on tällaista camping-elämää, debyyttikiertuettaan tekevä Koskimies kuvailee. Hän kertoo kiertueen olleen tähän asti hyvällä tavalla mielipuolinen kokemus, jota ei voi verrata mihinkään muuhun työprojektiin. Kun Koskimiehen nuoruudessa 80-luvulla muut lapset fanittivat sarjakuvasankareita ja Madonnaa, Koskimiehen suurin idoli oli Sirkus Finlandia.

– Vaikka seitsemän kuukautta tien päällä hetkittäin väsyttääkin, tämä työ on ehdottomasti kaiken sen arvoista. Kiertävä elämäntyyli kasvattaa sietokykyä ja opettaa nauttimaan pienistäkin asioista.

Kun Koskimiehen nuoruudessa 80-luvulla muut lapset fanittivat sarjakuvasankareita ja Madonnaa, Koskimiehen suurin idoli oli Sirkus Finlandia.

Koskimiehelle sirkus oli lapsena ensimmäinen kosketus kansainväliseen maailmaan, mikä teki häneen vaikutuksen jo silloin. Hän kuvailee sirkuksen taian piilevän nimenomaan sen tavassa koota ihmisiä yhteen kaikkialta maailmasta. Sirkus Finlandian työryhmässä on kaikkiaan 15 eri kansallisuutta.

– Nykyajassa etsitään jatkuvasti eroja. Sirkuksen tärkein oppi onkin se, että kaikkien kanssa on tultava toimeen. Kansainväliset kohtaamiset ovat ennen kaikkea ilo ja rikkaus.

Sirkuksen isähahmoksi itseään kuvaavan Carl Jernströmin Juniorin mukaan Lappiin on aina mukava tulla, vaikka hyttyset ärsyttävätkin. Jernströmille sirkus on elämäntapa, jonka hän on perinyt isältään, Sirkus Finlandian perustaja Carl-Gustaf Jernströmiltä. Hän vertaa sirkuselämää vähemmistökansojen elämään, joissa perinteet säilyvät sukupolvelta toiselle. Omien sanojensa mukaan sirkuselämä on ainoa, minkä hän osaa.

Sirkuksen tärkein oppi onkin se, että kaikkien kanssa on tultava toimeen.

Perinteiden kunnioittaminen on myös viestintäpäällikkö Koskimiehen mukaan asia, mikä vaikuttaa keskeisesti sirkuksen suosioon.

– Sirkus Finlandia on todella perinteinen sirkus, jossa nähtävät taiteenlajit, kuten akrobaatit ja klovnit, ovat säilyttäneet asemansa sirkuksen syntyajoista lähtien. Monille sirkuksessa käyminen on myös hyvin nostalgista, sillä se kuuluu jossain määrin lähes kaikkien lapsuuteen.

Etenkin ulkomaalaisille artisteille Sodankylä ja sen yötön yö on hyvin eksoottinen kokemus, mutta yhtä lailla Lappiin saapuminen innostaa myös kotimaisia tähtiä. Yksi heistä on kuopiolaislähtöinen ilma-akrobatian ammattilainen Sara Myöhänen, joka esiintyy sirkuksessa duona toisen suomalaisartistin Pauliina Koskisen kanssa.

Lapissa Myöhästä viehättää ennen kaikkea ympäristön kauneus ja rauhallisuus. Hän toivoisi näkevänsä matkan aikana myös poroja. Myöhänen on mukana kiertueella ensimmäistä kertaa.

– Alkuun kesti hetki tottua asuntovaunuelämään, ja erityisesti takatalvi otti niin sanotusti luulot pois. Enää esitykset eivät jännitä vaan lavalle astuessa on ennemminkin innostunut olo.

Myöhänen sai viime vuonna päätökseen Salpauksen sirkusartistikoulutuksen. Hänellä ei ollut sirkuksesta aiempaa kokemusta, mutta tutkinto antoi hänelle mahdollisuuden yhdistää kaksi rakastamaansa asiaa: taiteen ja urheilun. Myöhänen toivoo, että saisi jatkossakin tehdä alan töitä, ja urahaaveet tähtäävät myös ulkomaille.

Pohjoisessa yleisömäärät ovat viime vuosina olleet laskussa, joten sirkuksen tulevaisuudensuunnitelmat Lapin suhteen ovat tässä vaiheessa auki. Koskimies kuitenkin painottaa, että Lappia pidetään mukana kiertueella niin pitkään kuin mahdollista.

Heti kiertueen jälkeen alkaa taas toisenlainen souvi, kun kalusto huolletaan ja laitetaan talviteloille. Suunnittelutyö tulevien kiertueiden suhteen ei myöskään lepää, sillä etenkin ulkomaalaiset huippuluokan artistit täytyy varata jopa vuosia etukäteen. Siihen, millä perusteella esiintyjät valitaan, tirehtööri Jernström antaa yksinkertaisen vastauksen.

– Jos esiintyjä on hyvä, se on meillä.