Muualta Lapista

50 vuotta turistien palvelua – Tonko on kalastajan paratiisi

87-vuotias yrittäjä Pauli Orre nauttii ihmisten kohtaamisesta

Vuosi oli 1974, kun Pauli Orre vuokrasi Ylitornion ja Pellon rajalla sijaitsevan Kattilakosken ranta-alueen Metsähallitukselta. Hän asui tuolloin Huittisissa, mutta innostui jatkamaan leirintäaluetoimintaa, jota paikallinen Erkki Niska oli omilla maillaan aiemmin pitänyt.

– Kuulemma vuodesta 1955 tänne on tultu, ensin telttailemaan ja sitten muutenkin majoittumaan. Minäkin pidin teltta-aluetta 1970-luvun alussa kolmena kesänä ja sitten pyysin vuokralle näitä valtion maita, entisiä uiton maita.

Maata alueella oli 2,5 hehtaaria ja vuokralla ne olivat ensimmäiset kymmenen vuotta. Leirintäalueen pidon ensimmäiset vuodet olivat hurjia. Yhtiökumppanina ja rohkaisijana käynnistysvaihessa oli huittislainen työkaveri, joka oli sitä mieltä, että ”kyllä meillä pitää Lapissa paikka olla”.

Hänen kanssaan Pauli Orre kuljetti Huittisista myrskyn kaatamat puut puutavaraksi sahattuna pohjoiseen ja rakensi niistä ensimmäiset viisi mökkiä.

– Hullua hommaa. Neljältä perjantaina päästiin töistä ja ajettiin tänne niin, että aamuyöllä oltiin perillä. Lauantai rakennettiin ja sunnuntaina puolilta päivin lähdettiin takaisin, Pauli Orre muistelee.

Kaveri siihen touhuun väsyikin ja luopui osuudestaan. Ylitorniolaissyntyinen Pauli Orre sen sijaan tunsi yhä voimakkaammin kotiseudun kutsua ja saikin työpaikan Pellosta vuonna 1977.

Terveystarkastajan työn ohella yrittäminen jatkui, mutta matka toiselle työmaalle eli leirintäalueelle oli huomattavasti lyhyempi.

– Toinen työ tämä on minulle kaiken aikaa ollut ja ehkäpä minulla sen vuoksi yhtenä kesänä sydämestä sitten raappasikin ja oli tehtävä pallolaajennus vuonna 1995.

”Pitää sitä käydä höpöttäjää tervehtimässä”.

Nuorempana hän myös kalasteli itsekin, mutta sittemmin oma harrastus jäi. Sen sijaan hän on keskittynyt 50 vuoden ajan palvelemaan muita. Tonko-leirintäalue on erityisesti lohestajien suosima. Samat kalastajat tulevat vuodesta toiseen ja heistä on tullut jo moninkertaisesti ystäviä isännällekin.

– Se on parasta minullekin, ne ihmiset. Kun näkee, että he viihtyvät. Se on kuin ystävät kohtais, sanon, että ”jaa sie tulit” ja toinen vastaa, että ”pitää sitä käydä höpöttäjää tervehtimässä” .

Katso videolta Paulin eläköitymissuunnitelmat: (juttu jatkuu videon jälkeen)

Video: Vuokko Lahti

Valtaosa leirintäalueen kymmenessä mökissä yöpyvistä on kalastajia, jotka tulevat viikoksi tai kahdeksi. Satunnaisia kävijöitä on vähemmän. Pauli Orre arvelee, että koska leirintäalue ei näy tielle, harva uskaltaa lähteä sinne poikkeamaan.

– Moni soittaa ja varaa etukäteen. Yölläkin saa tulla. Minä yövyn täällä ja olen valmiina tai sitten laitan majoittujille mökin valmiiksi.

Kun tulee keskiyö, isäntä alkaa kerätä uuden vuorokauden vuokran

Pauli Orre on täynnä vitsejä ja huumoria. Jos joku on kysynyt, saako isäntää yöllä vaivata, hän on luvannut ja nauranut perään, että kun kello tulee 24 hän nousee keräämään uuden vuorokauden vuokran.

Leirintäalueen maine on ilmeisesti kiirinyt Etelä-Pohjanmaalla, koska pohjalaisia kalastajia on vuosien varrella ollut paljon. Mutta on heitä myös Itä-Suomesta ja parhaimmat käyvät useamman kerran vuodessa.

Vuosikymmenten aikana on kertynyt mukavia muistoja, mutta on myös dramatiikkaa. Yksi mökkeilijöistä tuli pari vuotta sitten kesällä iltamyöhällä, ehti olla vain tunnin ennen kalaan lähtöään ja löytyi aamuyöstä kuolleena.

– Oli luiskahtanut ja kaatunut kallioiden välistä veteen. Onneksi ei ollut virta vienyt. Toinen haveri kävi kerran, kun kalastajat lähtivät veneellä kalaan. Eihän tuossa virrassa vene pysynyt pystyssä ja vastikään minulta luvan ostanut mies hukkui.

Joskus porukkaan sattuu heitäkin, joiden harrastukseksi osoittautuu kalastusta enemmän kaljottelu, mutta heidänkin kanssaan Pauli Orre on aina pärjännyt.

Vaikka tälle kesälle lohestusta on rajoitettu, ja viime kesänä moni jäi ilman saalista, kun lohen nousu oli heikkoa, eivät mökin varanneet ole peruneet tuloaan.

– Yksi perui, mutta sekin oli sairaustapaus, Pauli Orre laskee.

Yksi telttamajoittuja repi reissun jälkeen telttansa kappaleiksi

Muutoin valtaosa kesästä on varattu täyteen. Vaunupaikkoja löytyy satunnaisille kävijöille ja toki telttapaikkoja.

– Eipä nykyään monikaan teltassa yövy kuin pakosta. Toissa kesänä, kun oli oikein kuuma hellekausi, yksi kalastaja yöpyi teltassa ja ilmoitti sen jälkeen, että telttamajoitus oli helteellä semmoista kärsimistä, että kotiin päästyään hän repi koko teltan kappaleiksi.

Leirintäalue on avoinna syyskuun puoliväliin saakka.

– Pitäähän syysmatkailijoitakin palvella, Pauli Orre perustelee.

Sen jälkeen yrittäjä siirtyy kotiinsa Kuivakankaalle.

Ikää yrittäjällä on jo 87 vuotta. Eläkkeelle hän on varsinaisesta työstään jäänyt jo vuonna 1999, mutta leirintäaluetta hän ei aio lopettaa.

– Jos kymmenen vuotta vielä tekisin tätä ja sitten vaihtaisin vaikka alaakin, hän remahtaa nauruun.

Iiris-vaimo on sanonut, että hänen pitäisi jo palkata apuvoimia Tonkoon, esimerkiksi siivooja.

– Mitä minä nyt nuori mies semmoisella, hän sanoo ja syttyy uusi nauru.

Tekemistä alueella riittää siivouksissa, pesutilojen puhtaanapidossa, saunapuiden kuskauksessa ja muissa askareissa.

– Nykyihminen on tottunut siihen, että palvellaan. Jos töpseli ei ole seinässä, hän soittaa, että sähköt eivät toimi ja saunomisen jälkeen hän tulee sanomaan, että saunapuita pitäisi lisätä, vaikka puukoppa olisi ollut kiukaan vieressä. Mutta täällähän minä olen sitä varten, Pauli Orre virnistää taas.

Vaimo on todennut kuulemma senkin, että leirintäaluetta ei myydä senkään jälkeen, kun isäntä ei sitä enää jaksa hoitaa.

– Olen haaveillut, että jos lapset vuorokuukausin pystyisivät pyörittämään. Kolme lasta meillä on, hän toteaa.

Toistaiseksi Pauli Orre jatkaa ruorissa itse. Päärakennuksen vintille hän kipuaa jyrkät portaat kuin poikanen, mutta taannoin murrettu lonkka muistuttaa, että ei hänen iässään enää juosta pitäisi.

– Sydänvaivoja on, ja keuhkokuumeenkin olen sairastanut jo kolme kertaa.

Kalakuume on kamala, sen Pauli Orre tietää. Hän muistelee eteläpohjalaisten porukkaa, joka oli lähtenyt aamuyöstä ajamaan, saapui Kattilakoskelle iltapäivällä, hätäili lupien ostoon ja jokeen.

– Siellä sitten vispattiin vavan kanssa puoli vuorokautta syömättä ja juomatta aivan näännyksissä. Kädethän heillä tuli kipeäksi ja minä sanoin, että tuo on ihan mahdotonta hommaa, vähemmästäkin sairastuu, että malttakaa nyt hyvät miehet. Mutta kun se lohikuume on.

Mikäli lohi lakkaisi nousemasta jokeen kokonaan tai kalastus kiellettäisi, hiljenisi Tonkokin.

– Kyllähän se kova isku olisi, mutta aina niitä joitakin kulkijoita on, Pauli Orre uskoo.

Leirintäalueen nimi Tonko on peräisin pienestä purosta joka kulki taannoisen telttailualueen halki. Purossa ilmeisesti oli myös purotaimenta, jonka toinen nimi tonko on.