Paikallisuutiset

Oskari ei osaa tehdä asioita puolivillaisesti

Oskari Tourunen suuntaa opiskelemaan nuorisopuolta, ja sen jälkeen aikomus on palata Enontekiölle.

– Kyllähän mie olen helpottunu, että sain lukion valmiiksi, sanoo Oskari Tourunen, tämän kevään ylioppilas.

Ihan eri tasoa peruskouluun verrattuna, hän myöntää, jo paljon nopeamman opiskelutahdinkin vuoksi.

– Mulla on vähän se ongelma, etten osaa tehdä asioita puolitiehen. Jos mie jotakin tehtävää lähen tekemään, mie tehen sen aina niin hyvin ko osaan.

Kun tehtäviä onkin yhtäkkiä paljon, se voi tulla ajoittain raskaaksi, vaikka Oskarikin opintojaan suunnitteli.

– Oli tietyt aineet, joihin halusin panostaa ja muissa tein sen, mikä riittää.

Tänä keväänä Oskari suoriutui Enontekiön erälukion kevään ylioppilaista parhaiten. Hän suoritti kirjoitukset kahdessa erässä, viime syksynä ja tänä keväänä.

– Kirjoitin kielet syksyllä ja matemaattiset aineet keväällä.

Mahdollisuus kirjoitusten jakamiseen on Oskarin mielestä hyvä asia, sillä voi ensin kokeilla suhteellisen varmalla aineella, että minkälaista kokeisiin osallistuminen on.

– Haastavammat voi jättää myöhemmäksi, kun tietää, miten on hyvä niihin varautua.

Englannista hän kirjoitti laudaturin, ruotsista E:n, äidinkielestä ja fysiikasta M:n ja pitkästä matematiikasta C:n.

– Aluksi vähän kokeilin, että mitkä aineet olisivat mukavia ja sen perusteella sitten tein valintoja.

Ruotsin kielen ja historian välillä hän paini pisimpään, mutta toisen vuoden loppupuolella vaaka painui ruotsin puolelle.

Tänne oli aika helppo tulla.

Oskari ei ole paljasjalkainen enontekiöläinen vaan on muuttanut tänne isänsä Heikin aloittaessa Enontekiön seurakunnan nuorisotyönohjaajana.

Touruset muuttivat Enontekiölle Äänekoskelta, ja Oskari pääsi heti aloittamaan lukio-opinnot Enontekiöllä.

– Tänne oli aika helppo tulla. Äänekoskelta pienestä maalaiskylästä olen kotoisin, niin muutos ei ollut kovin iso, kertoilee Oskari.

Enontekiöllä hänet otettiin tosi hyvin vastaan.

Mie ymmärrän, miksi osa ei tykkää opiskella täällä.

Lukiossa Oskari on tykännyt opiskella. Pienten ryhmien vuoksi saa yksilöllistä opetusta ja opettajiin syntyy tuttavallinen suhde.

Sen Oskari myöntää, että onnekseen hän ei tullut Enontekiölle lukioon pelkästään sen vuoksi, että kyseessä on Erälukio.

– Onhan siellä muutama eräkurssi, mutta valikoima on kuitenkin aika pieni. Olisi mukavaa, jos niitä kursseja olisi ollut enemmän.

Ensi vuonna lukion opiskelijamäärä saattaa olla vähäinen, sillä esimerkiksi kolmosella oppilaita ei ole lainkaan.

– Mie ymmärrän, miksi osa ei tykkää opiskella täällä. Kun yks vuosiluokka jää ensi vuonna kokonaan pois, niin se saattaa vielä nostaa muille kynnystä tulla tänne. Ei ole vanhempia opiskelijoita, joilla on kokemusta enemmän tästä, nuoremmat ovat vähän omillaan, Oskari pohtii.

Hänen mielestään pienessä lukiossa saa kuitenkin helpommin äänensä kuuluville ja asioihin on mahdollista vaikuttaakin.

– Vaikka olisi yksin oman mielipiteensä kanssa.

Sekin on Oskarin mielestä selvästi plussaa, että pääsee kotoa päin opiskelemaan.

– Ei tarvi muuttaa muualle.

Mutta innokkaitakin tekijöitä oli ja saatiin järjestettyä kaikenlaista.

Aloittaessaan lukion Oskari ei vielä tiennyt, mihin elämässään suuntaisi tai mitä haluaisi lukion jälkeen opiskella. Nyt asia on jo aivan selvää, sillä hänellä on opiskelupaikka jo plakkarissa.

– Menen Tornioon Peräpohjolan opistoon ja opiskelen nuoriso-ohjaajaksi.

Oskari lähtee siis isänsä jalanjäljille.

– Siltä se vähän näyttää, poika naurahtaa.

Nuorisotyö on Oskarille tuttua kahdelta kantilta.

– Olen ollut siinä tavallaan asiakkaana, mutta olen tehnyt niitä hommia kesätöissä ja muutenkin ollu paljon mukana.

Nuorisotyön tärkeys hänet alaa opiskelemaan saikin.

– Jo aikaisemmin, mutta etenkin tänne uudelle paikkakunnalle muuttaessa nuorisotyö on ollut minulle tärkeää. Mie haluan ite tarjota sitä samaa muille nuorille.

Oskari on toiminut lukion opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana, mutta myös nuorisovaltuustossa.

Lukiolaisilla ei kaikilla ole kovinkaan paljon kiinnostusta yhteiseen tekemiseen ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen.

– Mutta innokkaitakin tekijöitä oli ja saatiin järjestettyä kaikenlaista.

Nuorisovaltuustossa on hieman samanmoista ongelmaa, eikä päätöksiä tahdota saada aikaiseksi.

– Aina ei ole kovin montaa paikalla ja aika tahtoo mennä jutusteluun.

Kyllä mie ensisijaisesti palaisin tänne Enontekiölle.

Harrastusmahdollisuuksia Enontekiöllä ei Oskarin mielestä ole erityisen paljon, mutta hyvät kaverit ovat korvanneet paljon.

– Kyllä me aina jotain keksitään tekemistä.

Kuntosalilla Oskari käy, ja videopelejä hän pelaa välillä myös äänekoskelaisten kavereiden kanssa.

– Se harrastus on siinä mielessä kätevää, ettei ole yhteen paikkaan sidottu.

Frisbeegolfia Oskari myös käy silloin tällöin heittelemässä.

– Radan kunto riippuu paljon sateen määrästä. Jos on satanu, se on aika huonossa kunnossa. Ja käyhän se vähän ykstoikkoseksi sitä samaa rata aina heitellä, hän nauraa.

Oskarin mielestä vanha Kieppi oli tosi hyvä.

– Se oli semmonen paikka, mihin kokoontui paljon nuorisoa. Uusi tila ei oikein vedä puoleensa niin paljon.

Tila on paljon pienempi tila, joten kaikkea samaa ei enää nuorisolle ole tarjolla.

Puhuminen paikallisten nuorisotyöntekijöiden kanssa vakuutti Oskarin siitä, että Peräpohjolan opisto on hyvä paikka opiskella nuoriso-ohjaajaksi.

Kesällä hän voi virittäytyä alan vaatimuksiin, sillä kesätyöt nuorisopuolella ovat taas edessä.

– Sen jälkeen vähän lomailen ja käyn Äänekoskella sukulaisia ja kavereita tapaamassa.

Mutta mitä tapahtuu sitten, kun kolmivuotiset opiskelut Torniossa ovat purkissa?

– Kyllä mie ensisijaisesti palaisin tänne Enontekiölle.