Muualta Lapista

Vanhusten kimppa-asuminen on tulevaisuutta: ”edullisempaa yhteiskunnalle ja mukavampaa vanhukselle”

– Eivät ne mummut siellä pörrää tai öisin kulje tai karkaile minnekään. Kun päivissä on virikkeitä ja lääkitys kunnossa, vanhukset nukkuvat yönsä hyvin ja levollisina. Toisistaan he saavat turvaa ja iloa, sanoo Minna Heiskanen.

Hän on sairaanhoitaja, joka on ollut perustamassa Kolariin vanhusten yhteisöasumista eli kimppakoti Onnelaa. Tällä hetkellä hän työskentelee Ammattiopisto Lappian ja Peräpohjolan opiston Läsnäoleva kohtaaminen – Yhteisöasumisesta vetovoimaa yrittäjyyteen -ryhmähankkeessa, jolla pyritään synnyttämään yhteisöasumista Lappiin enemmänkin. Ryhmähanke on Euroopan Unionin osarahoittama.

Taustalla Minna Heiskasella on pitkä rupeama ikäihmisten perhehoitajana, jolloin hän perheineen asui vanhusten kanssa samassa kodissa. Siinä hän näki, miten vanhukselle tekee hyvää saada elää toisten kanssa, jutella ikätoverien kanssa ja osallistua arjen askareisiin. Se kaikki virkisti ja kohotti toimintakykyä.

– Perhehoito on kuitenkin hoitajalle raskasta ja liian sitovaa, koska pitää olla vastuussa vanhuksista ympäri vuorokauden. Sen vuoksi lähdin kehittelemään tätä kimppa-asumista, hän kertoo.

Yhteisön kotina on suuri omakotitalo, jossa on huoneet kuudelle. Jokainen vanhus maksaa huoneestaan vuokraa ja kyseessä on heidän kotinsa. Koska kyse ei ole laitoksesta, ei tarvita julkisen tilan turvallisuusvaatimuksia tai hoitajamitoituksia.

– Asukkaat asuvat käytännössä samalla tavoin kodissaan kuin asuisivat yksin omakotitalossaan tai rivitalo-asunnossaan eli palvelut heille tuotetaan kotiin. Tässä tapauksessa yhteinen omakotitalo on se koti.

Onnelassa palvelut tuottavat yksittäiset yrittäjät.

– Kaikki yrittäjät tarjoavat kotihoitoa, virikkeitä, siivousta ja ruoanlaittoa, eli vuorossa oleva hoitaja eli yrittäjä tekee vuoronsa aikana kaikkia edellä mainittuja asioita, eli kukaan ei käy vain esimerkiksi siivoamassa.Yksi yrittäjä on palveluseteliyrittäjä ja hän ostaa alihankintana hoivan muilta yrittäjiltä.

– Meillä on kuusi eri yrittäjää mukana. Yksi työllistyy kokoaikaisesti, muilla on omia vastaanottoja tai muita asiakkaita Onnelan lisäksi. Jokainen voi järjestellä työnsä omiin aikatauluihinsa sopivaksi, Minna Heiskanen kertoo.

Minna Heiskanen itse ei enää Onnelassa työskentele, vaan hän työskentelee nyt Lappian hallinnoimassa hankkeessa levittämässä tietoisuutta hoiva-alan uudenlaisista yrittäjyyden muodoista.

– Tämmöinen kimppa-asuminen on edullisempaa yhteiskunnalle ja mukavampaa vanhukselle, hän vakuuttaa.

Yhtä vanhusta kohden hoitokuukausi tehostetussa palveluasumisessa maksaa noin viisi tuhatta euroa eli hoitovuorokauden hinta on 170 euroa vuorkaudelta. Näin ollen kimppa-asunnossa asuminen tulee yhteiskunnalle vähintäänkin puolta edullisemmaksi.

Palvelut asukkaille ostaa hyvinvointialue joko ostopalveluna tai palvelusetelillä. Periaatteessa joitakin palveluja voisi tuottaa Laphakin, esimerkiksi kotihoitoa.

Minna Heiskanen vakuuttaa, että vanhukset tulevat hyvin hoidetuiksi, toimintakyky säilyy ja rahaa säästyy.

– Avainasemassa ovat omaiset ja hyvinvointialue. Heidän kanssaan yhteistyössä neuvottelemalla tämmöisiä paikkoja syntyy, Minna Heiskanen lupaa.

Hän oli yhdessä muiden Läsnäoleva kohtaaminen ja yhteisöasumisesta vetovoimaa -hankkeessa työskentelevien Lappian ja Peräpohjolan opiston ”hankekettujen” kanssa kertomassa hoivayrittäjyyden uudenlaisista mahdollisuuksista Ylitornion yrittäjille. Hankkeessa mukana ovat kasvatus- ja ohjausalan opettaja Irma Ihalainen PPO:lta, projektisuunnittelija Emmalotta Heikinmatti ja Lappian kehittämisasiantuntija Nina Mäki.

– Olen käytettävissänne. Tulen vaikka ensimmäisiksi päiviksi kanssanne käynnistämään toimintaa. Olen mukana prosessissa niin kauan kuin on tarvis, Minna Heiskanen vakuuttaa.

Ja Lappian Nina Mäki yllyttää kuulijoita ja muitakin hoiva-alan yrittämisestä kiinnostuneita tarttumaan mahdollisuuteen: aikaa on tämän vuoden loppuun saakka.

– Selväähän on, että oma koti on jokaiselle vanhukselle rakas. Omaisten kanssa juttelemalla hänet kuitenkin saadaan taatusti helpommin innostumaan tämmöisestä asumisesta kuin perinteisestä palveluasumisesta. Yksikin mummo oli ensin vastaan, mutta kun kotiutui, ei suostunut enää lähtemään vanhaan yksinäiseen asumiseensa edes viikonlopuksi vaikka omaiset maanittelivat, Minna Heiskanen sanoo.

Kun joku kuulijoista kysyy, minne vanhukset sitten Onnelasta menevät, vastaus on: ei minnekään.

– He kuolevat toimintakykyisinä kotona virikkeellisen elämän päätteeksi ilman laitoksessa makaamista, Minna Heiskanen vakuuttaa.