Muualta Lapista

Enontekiöläislähtöinen biokemisti on mukana huipputyössä Alzheimerin taudin kukistamiseksi

Ensimmäinen Alzheimerin taudin verikoe otettiin käyttöön tämän vuoden tammikuussa Kuopiossa. Enontekiön Vuontisjärveltä kotoisin oleva Tarja Kokkola on työskennellyt asian parissa jo vuodesta 2017.

– Toiveissa on, että tulevaisuudessa Alzheimerin tauti voitaisiin diagnosoida muistitutkimuksilla ja verikokeella, kertoo tutkimuskoordinaattori ja biokemisti Tarja Kokkola.

Hän työskentelee Kuopiossa, Itä-Suomen yliopiston Biomarkkerilaboratoriossa, jossa verinäytteestä mitattava Alzheimerin taudin biomarkkeri eli merkkiaine on ollut saatavana vuoden alusta lähtien ensimmäisenä Euroopassa.

Vaikka tutkimustyötä taudin parissa on tehty, maailman mittakaavassakin Kuopiossa ollaan eturintamassa, sillä verikokeesta tehtävä diagnostiikka eli taudinmääritys on iso asia. USA:ssa kolme laboratoriota ehti aloittaa diagnostiikan jo vuoden 2024 puolella.

Kokkolan mukaan Alzheimer-verikoe mittaa merkkiainetta, joka on nimeltään pTau217. Se on Alzheimerin taudissa aivoissa lisääntyvän Tau-proteiinin yksi alatyyppi, ja kohonnut plasman pTau217-tulos viittaa siihen, että aivoissa on Alzheimerin tautiin liittyviä muutoksia, niin sanottuja amyloidiplakkeja.

Alzheimerin taudin merkkiaineen lisäksi verinäytteestä voidaan mitata diagnostisesti neurofilamenttia, joka on hermostovaurion yleismittari. Aina kun hermosoluja kuolee, oli se sitten aivoissa tai muualla elimistössä, niin kuolevasta hermosolusta vapautuu sen rakenneosasta neurofilamenttia.

– Tätä voidaan käyttää esimerkiksi erottamaan tietyt aivorappeumasairaudet, joissa hermosoluja tuhoutuu, ja mielenterveysongelmat, joissa hermosoluja ei tuhoudu, toisistaan, sillä niissä saattaa olla samankaltaisia käytösoireita alkuvaiheessa, Kokkola kertoo.

Alzheimerin taudin verikoetta ei suositella oireettomille, vaan henkilöllä tulee olla tutkimuksilla todettuja ongelmia muistissa tai tiedonkäsittelyssä.

Kokkolan mukaan syynä on se, että vaikka aivoista Alzheimerin tautiin liittyviä muutoksia olisikin, osalla ihmisistä ei ikinä tule mitään ongelmia muistin kanssa.

– He eivät jostain syystä sairastu Alzheimerin tautiin. Tällaisia ihmisiä koholla oleva testitulos säikäyttäisi ihan turhaan ja johtaisi turhiin testeihin.

Aivojen kuvaaminen taas on kallista eikä sekään onnistu ihan terveyskeskuksessa.

Jos Alzheimerin taudista kuitenkin nousee epäilys, aivan ensimmäiseksi tehdään aina muistitesti. Sen tulosten perusteella hoitava lääkäri voi suositella jatkotutkimuksia.

Kokkola kertoo uuden verikokeen vaikuttaneen tieteellisissä tutkimuksissa tosi hyvältä ja luotettavalta, mutta käytännön kokemusta potilailta on kerätty vasta muutaman kuukauden ajan.

Verikoetta käytetään tällä hetkellä ja vielä jonkin aikaa aikaisempien diagnostisten menetelmien, kuten selkäydinnesteestä otettavien näytteiden ja aivokuvien rinnalla. Selkäydinnestenäytteen ottaminen on kuitenkin paljon hankalampi toimenpide kuin verinäyte, eikä onnistu joka paikassa tai edes sovi kaikille.

– Aivojen kuvaaminen taas on kallista eikä sekään onnistu ihan terveyskeskuksessa.

Siitä huolimatta lääkkeet ovat merkittävä edistysaskel, ja neurologit odottavat kovasti niiden hyväksymistä Suomen markkinoille

Kokkola katsoo tulevaisuuteen kutakuinkin toiveikkaasti.

– Seuraava jättisuuri toive olisi, että Alzheimeriin saataisiin parantava tai taudinkulkua nykyisiä hoitoja paremmin hidastava lääke tai hoitokeino.

Hänen mukaansa uusimmat, USA:ssa jo käytössä olevat vasta-ainelääkkeet, ovat siellä paljonkin esillä.

– Niiden teho on varsin heikko, ne ovat kalliita, ja niillä on vakavia sivuvaikutuksia osalle väestöstä. Siitä huolimatta lääkkeet ovat merkittävä edistysaskel, ja neurologit odottavat kovasti niiden hyväksymistä Suomen markkinoille, Kokkola lisää.

Kuopion Biomarkkerilaboratoriossa pyritäänkin koko ajan tieteellisen tutkimuksen avulla pysymään kehityksen eturintamassa uusien merkkiaineiden ja uusien analyysimenetelmien suhteen. Tutkimusaiheina ovat muun muassa Alzheimerin taudin diagnostiset kriteerit, muistisairauksien erotusdiagnostiikka, tunnettujen merkkiaineiden analytiikan kehitys sekä uudet merkkiaineet.

– Kaiken kaikkiaan Kuopiossa on Suomen vahvin aivotutkimuksen osaamiskeskittymä, joka on aivan kansainvälistä huipputasoa, Kokkola toteaa.

”Tuntuu, että teen merkityksellistä työtä” – alalle Kokkola päätyi lukioaikaisten opettajiensa ansiosta

Tarja Kokkola, 55, on syntyjään Enontekiön tyttäriä, Vuontisjärveltä Meeri ja Reino Keskitalon esikoinen.

Hän valmistui vuonna 1989 Enontekiön lukiosta.

– Aikoinaan lukioaikana mietin, mitä lähtisin opiskelemaan. Biokemia valikoitui alaksi, koska lempiaineet lukiossa olivat biologia ja kemia, Kokkola kertoo ja muistelee lämmöllä pienen lukion opettajakuntaa.

– Lukiossa oli mahottoman hyvät opettajat, biologiassa Aarno Lepistö ja kemiassa Pekka Tjäderhane. Heidän ansiotaan on se, että päädyin tälle alalle, ja olen heitä kiitollisuudella muistanut.

Kuopioon hän haki sen vuoksi, että siellä oli mahdollista kouluttautua biokemian ohella myös geenitutkimukseen, kun Oulussa sitä ei vielä silloin ollut tarjolla.

– Minua kiinnostivat tosi paljon geenit ja perinnölliset sairaudet. Onkin kiva, että teen nykyään muiden laboratorioiden lisäksi töitä myös Itä-Suomen yliopiston Geenidiagnostiikkalaboratoriossa, jossa analysoidaan perinnöllisiä sairauksia ja syöpämutaatioita.

Hän myös asuu perheineen Kuopiossa.

Olen tutkinut pimeähormoni melatoniinin eritystä ja toimintaa, muiden hormonien vaikutusmekanismeja ja ollut mukana syöpälääkekehityksessä ja diabetestutkimuksissa.

Hengästyttävän pitkän organisaationimen omaavassa Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan lääketieteen laitoksen kliinisen lääketieteen yksikön neurologian oppiaineen Aivotutkimusyksikön Biomarkkerilaboratoriossa mitataan diagnostisia potilasnäytteitä, sekä verinäytteitä että selkäydinnestenäytteitä.

Kokkolan mukaan merkkiainelaboratoriossa on jo toinen sukupolvi tutkijoita ja muita työntekijöitä meneillään.

– Itse pääsin mukaan sen toimintaan, kun aloitin nykyisessä työssäni tutkimuskoordinaattorina vuoden 2017 lopulla.

Hän kertoo olevansa vastuussa biomarkkerilaboratorion laitteista, menetelmistä ja laaduntarkkailusta. Samankaltaisia vastuita hänellä on muissakin Itä-Suomen yliopiston Kliinisen tutkimuskeskuksen laboratorioissa.

– On kiva olla hyödyksi useammissa tutkimusprojekteissa ja tuntuu, että teen merkityksellistä työtä. Minulla on myös laitos- ja tiedekuntatason töitä esimerkiksi laitteistojen ja tilojen kehittämishankkeissa.

Työ on sisältänyt myös tuhansia tunteja käytännön harjoitustöitä ja muuta opetusta eri alojen opiskelijoille.

Tie nykyiseen toimenkuvaan ei ole silti ollut mutkaton, ja paljon on Kokkola kerinnyt tekemään uransa aikana.

– Ennen nykyistä tutkimuskoordinaattorin työtä olin tutkijana, tein väitöskirjan ja etenin dosentiksi asti. Olen tutkinut pimeähormoni melatoniinin eritystä ja toimintaa, muiden hormonien vaikutusmekanismeja ja ollut mukana syöpälääkekehityksessä ja diabetestutkimuksissa. Monipuolisesta kokemuksesta on paljon hyötyä nykyisessä työssäni.

Pelkästään Suomen kamaralla Kokkola ei ole tutkimuspöydän takana seissyt, vaan hän on tutkijanurallaan ollut työssä niin englantilaisessa lääkefirmassa kuin Hampurissa Saksassa sairaalan tutkimuslaboratoriossa.

– Työ on sisältänyt myös tuhansia tunteja käytännön harjoitustöitä ja muuta opetusta eri alojen opiskelijoille.

Tutkijalla on ollut paljon pätkätyösopimuksia, ja siksi Kokkola hankki myös opettajan pätevyyden työn ohella. Hän mietti, että jospa opettajalle löytyisi töitä yliopistouran mahdollisesti tyssätessä. Työttömänä Kokkolan ei kuitenkaan ole tarvinnut olla.

– Mutta oli minulla 39 työpätkää ennen kuin sain vakituisen työsopimuksen. Jospa tämä 40. työpätkä olisi se viimeinen, hän nauraa.