Ihmiset

Galleria Korpimarja tuo esille taidetta ja ylläpitää keskustelua ympäröivästä luonnosta

Marja-Terttu Puolakanaho toteutti unelmansa galleriasta ja työskentelytilasta. Hän juttelee erämaan laidalla olevissa tiloissa mielellään luonnon säilyttämisen puolesta. ”Viereisen hotellin vieraat ihmettelevät, että vieläkö maailmassa voi olla tällaista.”

Sikkolan kylästä Ounasjoen varrelta syntyisin oleva Marja-Terttu Puolakanaho perusti miehensä Eero Puolakanahon kanssa vuonna 2006 kotimaisemiinsa Hotelli Korpimarjan. Hotelli toimi vuoteen 2014 saakka, ja sen jälkeen uudet omistajat nimesivät paikan Northern Lights Ranchiksi. Nyt hotellin viereen on noussut entisen hotellin nimiperintöä jatkava Galleria Korpimarja.

Puolakanahot ovat käytännössä perustaneet Ounasjoentien varteen Kirjanselkämaan kylän. Kyläyhdistys on toiminut vuodesta 2011 alkaen. Puolakanahot päätyivät rakentamaan pienen gallerian Marja-Tertun taideharrastuksen myötä.

– Kun olen jäänyt eläkkeelle, on ollut aikaa miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä. Aloin maalaamaan ja kirjoittamaan, ja tauluja tuli mahdottomasti. Sanoin sitten Epelle, että olisipa ihana, että saisi tilaa. Seuraavana päivänä se oli jo sitten piirtänyt harrastegallerian.

60 neliömetrin mökki on tarvittaessa helppo muuttaa asunnoksi.

– Kun ei pensseli enää pysy kädessä, Puolakanaho nauraa.

Talon emännän tekemien teosten lisäksi galleriasta löytyy useita edesmenneen taidemaalari Hannu Torkon luontoaiheisia öljyvärimaalauksia.

Galleriassa on esillä ja myynnissä myös esimerkiksi raattamalaisen Jonna Autton ja Könkäältä kotoisin olevan Kaisu Raatikaisen käsitöitä sekä valikoima luonnontuotteita.

Galleria on avoinna joka päivä kello 12—18.

Kaikki eivät ymmärrä, kuinka tärkeä tämä luonto meille on, ja että lapsetkin saisivat kokea vielä näitä samoja tunteita. Marja-Terttu Puolakanaho

Tilaa on jätetty myös pienille ja somille luontoaiheisille yksityiskohdille, sillä Puolakanaho liikkuu paljon luonnossa. Ystävänpäivän avajaistilaisuuteen hän oli punonut karhunsammalesta koristesydämiä.

– Tässä on ihanasti luonto ympärillä. Pallakselle asti on erämaata ja soita.

Puolakanaho kertoo näkevänsä ympärillään herkästi luonnonhenkiä kasveissa ja puissa. Hän kertoo, että ei välitä, vaikka joku ajattelisikin hänen olevan ”oikea hörhö”. Omasta luontosuhteestaan hän on myös kirjoittamassa uutta kirjaa. Hän keskustelee mielellään luonnosta ja kokemistaan peloista galleriavieraiden kanssa.

Luonnon keskelle perustettavat kaivokset ovat Marja-Terttu Puolakanahon mielestä ruma peikko, jota luonnonhenget kavahtavat.

– Johan sitä hyvinvointia on täällä ja on saatu matkailua. Ei tarvitsisi enää tehdä uusia kaivoksia, nykyisellehän ei enää voi mitään. Hallittu matkailu on paljon kestävämpi hyvinvoinnin tuoja, hän sanoo.

Puolakanaho oli viime kesänä puolisonsa kanssa Raattamassa järjestetyssä tilaisuudessa, jossa esiteltiin Puljun ja Raattaman välillä olevia malminetsintätöitä. Pariskunnan mielestä heitä, alueen asukkaita, ei aidosti kuunneltu.

Puolakanaho on mukana viime vuonna perustetussa Meän kaira -yhdistyksessä, joka haluaa edistää Pohjois-Suomen luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Yhdistys ottaa kantaa etenkin Pulju-projektiin, joka kaivostoiminnaksi konkretisoituessaan muodostaisi heidän mukaansa vakavan uhan alueen luontoarvoille ja perinteisille elinkeinoille.

Elokuussa yhdistys järjestää Galleria Korpimarjassa luonto- ja historia-aiheisen Meän juuret -tapahtuman. Myös Tepastossa ja Särestössä järjestetään luontoaiheiset tapahtumat.

Viereisen hotellin vieraat ovat Puolakanahon mukaan ihastuneet paikan villiin ja puhtaaseen luontoon, jossa ei ole edes valosaastetta.

– He ovat sanoneet, että vieläkö maailmassa voi olla tällaista. Kaikki eivät ymmärrä, kuinka tärkeä tämä luonto meille on, ja että lapsetkin saisivat kokea vielä näitä samoja tunteita.

– Se luonto on se rikkaus. Kaivokset ovat lyhyt rikkaus, mutta saastuttavat pitkään, Puolakanaho sanoo.

Kirjoittajana Marja-Terttu Puolakanaho on julkaissut viisi vuotta sitten kirjan lapsuudestaan Sikkolassa ja Kirjanselkämaassa. Paratiisitasku-teos on kuvaus Paksuniemen perheen elämästä sodan ja evakkoajan jälkeen 1950-luvun Kittilästä Könkään pohjoispuolelta.

Hotelli Korpimarjasta Puolakanahot suunnittelivat aluksi dementiakotia, Marja-Tertun työuran mukaisesti. Oman hotellitoiminnan loppuminen oli pariskunnalle kova paikka, mutta se toi myös uusia mahdollisuuksia.

– Uskon jonkinlaiseen johdatukseen. Vaikka on ollut vaikeaa, kaikella on ollut suurempi merkitys, Puolakanaho sanoo.

Yrityksen kaaduttua hän raijasi kamppeensa jokirantaan vanhaan kotipaikkaansa ja muutti pikkubussiin asumaan. Epe suuntasi puolestaan töihin Ruotsiin Kiirunaan.

– Siskotkin kävivät minua säälittelemässä, mutta minusta siellä oli ihanaa. Sanoin, että olen niin onnellinen. Se on jäänyt muistoissani ihanimmaksi kesäksi. Luonto ympärillä, joki ja bussissa isot ikkunat. Aamulla pääsin jokeen uimaan ja keitin kahvit nuotiolla, Puolakanaho sanoo.

Viereinen hotelli toimii nyt vilkkaasti. Alueelle on rakennettu 25 revontulimökkiä, joista matkailijat ihastelevat ympäröivää luontoa. Eero työskentelee yhä Northern Lights Ranchilla huoltomiehenä ja on rakentanut esimerkiksi pihalla olevan jääkappelin. Tänä vuonna pakkaset olivat tiukassa, mutta kupoli ehti valmistua juuri ennen sesonkia.