Paikallisuutiset

Irma Ylitalo kokee, että hänen saamansa palkinto on hieno kunnianosoitus vahvoille naisille

Kelontekemässä Ylitalon tilalla lyhyt ja hektinen kesä on tullut päätökseen. Lypsytilalla eläinten rehu tehdään itse lähiseudun pelloilta. Valkoisia rehupaaluja nököttää vielä peltojen laidoilla – nyt tilalla odotetaan, että maat jäätyisivät kuljetuksia varten. Rehua on paalutettu kaikkiaan toista miljoonaa kiloa.

– Joululle saakka kelkotaan pihalle, että ne ovat sitten helposti saatavissa talven aikana, Kittilän ainoan maitotilan emäntä Irma Ylitalo sanoo.

Hän kertoo, että viime kesä oli haastava, kun aluksi näytti, että kesää ei tule lainkaan. Ensimmäinen heinäsato jäi heikoksi, mutta toisesta tuli hyvä, kun helteiden päälle saatiin vielä sadetta.

– Syksyllä taas kosteutta on riittänyt, suopellot menevät pehmeiksi. Lietteet on kuitenkin saatu ajettua ja käännettyä maat.

Ylitalon apuna maatilan töissä on hänen vanhin poikansa Tuomas. Viime viikolla tilaan oli tutustumassa myös tet-harjoittelija Kuusamosta.

Ylitalo kertoo, että maatilalla jokainen päivä tuo aina yllättäviä haasteita ja mukavia pieniä onnistumisia. Työ on vaihtelevaa. Lauantaina hänen tekemänsä työ palkittiin Vuoden maaseutuyritys -palkinnolla.

– Kyllähän se yllätti, tämä on hieno kunnianosoitus lappilaista maidontuotantoa kohtaan ja kaikille maaseudun vahvoille naisille. Ei se yksin minulle ole, Ylitalo pohtii.

Kittilän kunnassa on Ylitalon mukaan ollut hyvä olla maatalousyrittäjänä, sillä kunta tukee maaseutuelinkeinoja. Esimerkiksi peltojen peruskalkituksiin saa avustusta, kuten myös koulutuksiin ja suunnittelutyöhön.

– Eläinlääkärin matkakorvauksiakin on tuettu, kun joskus päivystys on Enontekiöllä ja sieltä pitää tänne lähteä.

Viime talvena tuntui, että täytyy jotain uutta kehitellä, niin kävin hää- ja juhlasuunnittelijan koulutuksen. Irma Ylitalo

Ylitalo on kotoisin Sodankylän kunnan puolelta. Hän muutti Kelontekemään edesmenneen puolisonsa Mikon kotitilalle emännäksi lukion jälkeen.

– En ehkä ollut sitä niin ajatellut, mutta elämä vei näin. Olen kuitenkin työn ohessa opiskellut markkinointimerkonomiksi ja käynyt kaikenlaisia maatalousalan kursseja ja koulutuksia. Viime talvena tuntui, että täytyy jotain uutta kehitellä, niin kävin hää- ja juhlasuunnittelijan koulutuksen. Juhlien laitto on erilaista vastapainoa työlle.

Mikko kuoli vuonna 2022.

– Kun jäin yksin, mietin että jatkanko vai lopetanko. Mutta sitten sitä ajatteli, että osaako tehdä enää muuta kun tätä on tehnyt niin kauan. En olisi jaksanut ilman oman rakkaan perheen ja ystävien tukea, Ylitalo kertoo.

Yrittäjyyttään pohtiessaan Ylitalolla tulee usein mieleen eskari-ikäisen kuopuksen kysymys takavuosilta. Hänelle oli annettu tehtäväksi selvittää, mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen.

– Sanoin, että äiti ja isä on maatalousyrittäjiä. Lapsi suurin piirtein itkua tuhersi, että en voi sanoa sellaista, kun täytyy teidän osatakin jotakin, ette te voi aina vain yrittää ja yrittää, Ylitalo nauraa.

Yksi perusteltu syy toiminnan jatkamiselle oli Ylitalon mukaan elinkeinon eteen tehdyt investoinnit, jotka auttoivat paitsi yrittäjän jaksamista myös eläinten hyvinvointia.

– Ajattelin, että kai sitä täytyy yksin osata tehdä tätä ja jatkaa eteenpäin.

Kun Ylitalo aloitteli työuraansa Kelontekemässä vuonna 1987, oli lehmiä lähes joka talossa. Pariskunta aloitteli kymmenen lehmän navetalla.

– Ympäriltä kaikki lopetteli, kun tuli uusia työmahdollisuuksia. Me halusimme jatkaa ja alettiin kehittää tilaa. Kaikki pellot on edelleen viljelyksessä, ja on vuokrattu myös naapurien pellot.

Irma ja Mikko rakensivat vuonna 1998 pihattonavetan, joka oli jo tuohon aikaan edistyksellinen lypsyasemineen. Robottinavetta valmistui Kelontekemään vuonna 2009.

Sitä saa kolata lantaa, lappaa heinää ja kantaa sankkoja. Kaikkea ei voi koneistaa. Irma Ylitalo

Maatilan arjessa on nykyisin paljon kirjallista työtä. Haastattelupäivänä tilalle oli tulossa talousneuvoja, jonka kanssa oli määrä tehdä ensi vuoden viljelysuunnitelmaa.

Ylitalo kertoo, että ennen uskottiin, että yrittäjä tuottaa kotimaista ruokaa ja tekee peltoja, nyt kaikki on raportoitava tarkoin.

– Sitä rakentaa valtavan työmaan itselle. Ne ei ole pieniä hankintoja, kun on itselle kaikki koneet laitettava ja tuotantorakennuksetkin on oltava kunnossa. Ne ovat suuria investointeja, eikä ole ihme, että monet voivat väsyä.

Vaikka nykyajan maataloudessa ei juuri talikon ja heinähangon kanssa heiluta, liikettä tulee päivän aikana paljon ja työ on fyysistä.

– Sitä saa kolata lantaa, lappaa heinää ja kantaa sankkoja. Kaikkea ei voi koneistaa.

Ylitalo kertoo, että arkiliikuntaa tulee niin paljon, että liikunnan vuoksi ei tarvitsisi mihinkään lähteä. Hän on kulkenut jumpparyhmässä, koska ihminen tarvitsee vaihtelevaa liikuntaa. Myös muihin harrastuksiin Ylitalo on lähtenyt ystävänsä innostama.

– Kuorolaulu on uusin innostus. Siinä pää nollautuu. Kaikki aika on käytettävä hyödyllisesti, että ei mieti turhia.

Ylitalo kertoo, että jos hänellä on illalla harrastus, järjestely vaatii päivältä enemmän.

– On noustava aamuyöstä, että pystyt järjestämään harrastamisen. Lypsykone antaa liikkumatilaa enemmän, mutta eivät eläimet itsenänsä pärjää.

Kelontekemä on kaukana muista maatalousyrittäjistä, ja saman alan toimijoita näkee harvoin. Ylitalo kertoo olevansa mukana koko Suomen kattavassa maitotilan emäntien sosiaalisen median ryhmässä.

– Sieltä saa vertaistukea. Ja lähikunnan emäntien kanssa soitellaan ja ollaan yhteyksissä.

Myös Kelontekemän kyläläisiltä saa Ylitalon mukaan apua aina jos tarvitsee, yhteishenki on hyvä ja kyläyhdistys on aktiivinen.

– Välissä tuntui, että nuoret lähtee, mutta aina niitä palaa myös takaisin.

Lapissa lyhyet kesät ja kylmät, pitkät talvet tuovat omia haasteita toimintaan. Ylitalo kertoo, että maaseudun emäntien täytyy tehdä työtään sydämellä.

– Laatu ja eläinten hyvinvointi on tärkein pointti siinä. Ja lupaus pitää huolta maasta, eläimistä ja ihmisistä ympärillä. Toki sitä toivoisi, että kotimaista ruuantuotantoa arvostettaisiin, jos tulee esimerkiksi jokin kriisi.

– Ihmisistä voi joskus tuntua, että meitä tuetaan liikaakin. Mutta kaikki se tuki on kuluttajille suunnattu. Ruuan hinta olisi muuten todella paljon kalliimpi.

Ylitalo kertoo, että lapset ja nuoret ovat olleet aina lähellä hänen sydäntään. Hän on mukana tukiperhetoiminnassa ja odottaa erityisesti joulua ja sitä, kun lapset ja lastenlapset tulevat pirttiin.

– Silloin saa olla perheen kanssa yhdessä ja laittaa hyvää kotimaista ruokaa.