Paikallisuutiset

Uudelleenjulkaisu: Tavalliset ihmiset pääsivät esille, muistelee Kittilälehden perustaja Veikko Erkkilä

Toimittaja-tietokirjailija Veikko Erkkilä selaa joulukuussa 1982 ilmestynyttä ensimmäistä Kittilälehteä. Hän kertoo muistavansa hyvin paikallislehden sivuilta ainakin jutut kittiläläisestä missifinalistista ja taiteilija Kalervo Palsasta .

”Tuntui kuin Kittilälehti olisi ilmestynyt pitkän ajan ja että tällä olisi jo tuttu oman alueen henki”, sanotaan lehden pääkirjoituksessa.

Lehteä Erkkilä latoi ja taittoi aluksi käsin lasipöydällä Kolarissa yhdessä Heikki Peuran kanssa. Siellä ilmestyi jo Markus Peuran perustama Luoteis-Lappi-paikallislehti.

Erkkilä muistelee, että lehtityöhön vaadittava konekapasiteetti oli nykypäivään verrattuna valtava. Sivupohjat lähetettiin linja-autolla Rovaniemelle painoon. Ala kehittyi hiljalleen, ja tietokonetaitto helpotti työtä 90-luvulla.

Aluksi Kittilälehti ilmestyi talouksiin ilmaisjakeluna. Lehden perustaminen ei ollut ilmoitusluonteinen asia – nimismies tutki oman aikansa, onko Erkkilällä lupaa perustaa lehteä, mutta ei löytänyt pykälää, joka sen estäisi.

Erkkilä kertoo, että lehden perustaminen oli jälkeenpäin katsottuna erittäin suuri mullistus Kittilälle. Lehti jakoi uudella tavalla mielipiteitä, antoi siihen kokonaan uuden mahdollisuuden.

– Oli totuttu määrättyyn tapaan. Poliittiset puolueet ja vain määrätyt ihmiset olivat äänessä. Lehti laajensi tätä esimerkiksi haastattelujen ja uutisoinnin kautta.

Lehdistö oli 1980-luvulla vahvasti politisoitunut. Puolueet saivat äänensä kuuluviin Kansan Tahdossa, Pohjolan Työssä ja Pohjolan Sanomissa.

– Puoluelehdille annettiin muhkeat tuet, puhuttiin mielipidelehdistä. Jokaisella puolueella oli oma äänenkannattajansa, ja yhteiskunta tuki näitä puoluelehtiä. Postimaksut olivat päivälehdille monta kertaa halvemmat kuin kerran viikossa ilmestyville paikallislehdille. Puoluelehdet ilmestyivät päivittäin. Sitten tulee tällainen lehti, joka rikkoo tätä asetelmaa.

Nimismies tutki oman aikansa, onko Erkkilällä lupaa perustaa lehteä, mutta ei löytänyt pykälää, joka sen estäisi.

Erkkilä muistelee, että joka vuosi käytiin keskustelut siitä, voidaanko Kittilälehti ottaa kunnan ilmoituslehdeksi. Kunta jakoi omia esitteitään esimerkiksi elokuvatarjonnasta.

– Viisi vuotta siihen meni, kunnes valtuuston puheenjohtaja ilmoitti, että kunnan ilmoitukset laitetaan yksinomaan Kittilälehteen, Erkkilä sanoo.

Aiemmin jokainen ilmoitus oli erikseen jokaisessa puoluelehdessä. Myös tiedonsaannissa oli haasteita – lehti ei aluksi saanut esimerkiksi kunnanhallituksen esityslistoja käyttöönsä.

1990-luku oli monella tapaa median murroksen aikaa. Esimerkiksi MTV Uutiset sai luvan toimia monen vuoden väännön jälkeen. Erkkilä kertoo, että Neuvostoliiton aikana yhteiskunta holhosi lehdistöä kovalla kädellä.

– Ulkoministeriö valvoi, miten kirjoitetaan Neuvostoliitosta, ja antoi huomautuksia lehdille. Kylmää sotaa Lapissa -kirjaa tehdessäni löytyi lista huomautuksista, mitä oli annettu lehdille.

Pitkään Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita tutkinut Erkkilä kertoo, että Suomella oli sodan päättyessä erikoisasema, kun laadittiin rauhansopimusta. 1947 Suomessa haluttiin taata kaikille sananvapaus, paino- ja julkaisuvapaus, uskonnonvapaus, vapaus poliittisiin mielipiteisiin sekä kokoontumisvapaus.

– Jopa Neuvostoliitto hyväksyi sananvapauden näin vahvasti. Sitä ei kuitenkaan noudatettu Neuvostoliiton aikana sillä tavoin kuin olisi voitu, Erkkilä sanoo.

Kun Neuvostoliitto sitten hajosi, kaikki alkoi muuttua.

– 1990-luku oli suuren vapauden aikaa, vaikka oli lama.

Erkkilä kertoo, että lama vaikutti Kittilässäkin suuresti, mutta lehti selvisi hyvin ja se muutettiin tilauspohjaiseksi.

– Ilmoitusmäärät vähenivät kovasti, se ei koskaan palannut entiselleen.

Paikallislehtityön lisäksi Erkkilä kirjoitti aikakauslehtiin Hymyyn ja Nykypostiin juttuja freelancerina ja työsti tietokirjoja. Tämän vuoksi leipä ei ollut kiinni perustetussa lehdessä.

Nykyposti oli Erkkilän mukaan kappalemäärältään suurin lehti Lapissa, Hymy-lehtikin tärkeä henkireikä. Kuntapäättäjien keskuudessa Erkkilää tituleerattiin joskus Nyrkkipostin toimittajaksi.

Jutun aihetta riitti ympäri Lappia, aiheina olivat niin venäläisten partisaanien teot, hirvenlihahuijaus Ranualla kuin tavalliset ihmisetkin. Ihmiset pääsivät ääneen haastattelujen kautta Kittilälehdessäkin.

– Tavalliset ihmiset pääsivät esille, he joita ei ollut aiemmin tapana kuunnella. Aiemmin oli kuunneltu vain heitä, jotka osasivat tuoda itseään esille.

Viimeistään Kittilälehden 10-vuotisjuhlien aikaan Erkkilä kertoo huomanneensa paikallislehden merkityksen paikkakunnalle. Tuolloin toimitus muutti uusiin tiloihin torialueen lähelle.

– Vaikka lehti ilmestyi alussa vain kerran kuussa, oli mielenkiintoista huomata, että sille oli tarvetta.

Erkkilä näkee paikallislehtien sekä matkailulehtien tulevaisuuden menestyksekkäänä, sillä ne elävät yhdessä paikallisten ihmisten ja lukijoiden kanssa.

Veikko Erkkilä julkaisi ja päätoimitti Kittilälehteä vuoteen 2001 saakka. Tuolloin lehti siirtyi Luoteis-Lapin kustantaja Heikki Peuralle. Nyt Tunturi-Lapin paikallislehdet omistaa Hilla Group Oyj.

”Vaikka lehti ilmestyi alussa vain kerran kuussa, oli mielenkiintoista huomata, että sille oli tarvetta.

Juttu on julkaistu Kittilälehden 40-vuotisjuhlanumerossa joulukuussa 2022.