Ihmiset

Anne Jaspis Toivonen toipuu aivoinfarktista, naapurit löysivät hänet lattialle lyyhistyneenä puolitoista vuotta sitten

Pystykorvilla Ripellä ja Rekulla on vauhti päällä. Sohvalla Anne Jaspis Toivonen väistelee tottuneesti säntäilyjä ja kertoo, että kummankin koiran sukunimi on Riiviö. Mutta hyväntahtoisia ovat molemmat.

Esittäytymisten jälkeen päästään asiaan. Toivonen on tänään tehnyt kotonaan Könkäällä lumitöitä ja puuhaillut koiriensa kanssa. Se ei ole itsestäänselvää, sillä puolitoista vuotta sitten Toivosen elämää järkytti aivoinfarkti.

LeviNYTin perustajana tunnettu Toivonen kertoo, että juhannusviikolla 2024 sattunut kohtaus on hänen muistikuvissaan hämärän peitossa.

– Tilanteesta ei tiedä kuin sen mitä toiset kertovat. Mitään kummallisia oloja ei ollut ennakkoon. Se kävi ihan naps vaan.

Toivonen oli ollut laittamassa ulkokukkia äitinsä asunnolle oman kotinsa vieressä. Jossain vaiheessa hän oli tuupertunut vessan lattialle.

– En ollut edellisenä iltana vastannut puhelimeen, kun mies oli reissussa. Sitten hän soitti aamulla naapuriin, ja Vaaralan veljekset tulivat katsomaan, mikä on tilanne ja onko minulle sattunut jotain. He minut löysivät ja kutsuivat ambulanssin. Heitä on kiittäminen, että tässä kahvia juodaan ja pääsin mahdollisimman nopeasti hoitoon, Toivonen sanoo.

Kukaan ei tiedä, kuinka kauan Toivonen lattialla makasi. Useampi tunti ainakin oli vierähtänyt. Puhelinta Toivosella ei ollut mukana. Avun saavuttua hän kertoo olleensa tajuissaan, mutta puhe oli epäselvää.

Toivonen kiidätettiin Rovaniemelle, jossa oli ollut heti keskusteluyhteys Oulun neurologien kanssa. Matka jatkui Ouluun.

– Minua ei liuotettu, vaan Oulussa tehtiin trombektomia eli aivovaltimosta löytynyt hyytymä poistettiin mekaanisesti.

Se tarkoittaa Toivosen mukaan sitä, että ohut vaijeri vietiin reisivaltimosta aivovaltimoon saakka ja hyytymä saatiin näin pois.

– Se on aivan science-fiction touhua. Vaijerin päässä on haavi, joka nappaa hyytymän.

Olin pyörätuolimatkustaja kun sinne saavuin, mutta läksin keppien kanssa kotia. Siinä talossa tehdään ihmeitä. Anne Jaspis Toivonen

AUDIO: Kuuntele, mikä oli Jaspiksen ensimmäinen merkki toipumisesta:

Toivonen oli Oulussa teho-osastolla neurologien käsissä kaksi päivää. Sieltä hänet palautettiin Lapin keskussairaalaan neurologiselle osastolle.

– Opeteltiin jumppaliikkeitä, sängystä ja tuolista nousemista ja takaisin istumista. Jalat ja tasapaino olivat menneet, kävelemään en pystynyt. Vasen käsi oli sellainen, että sillä ei voinut tehdä mitään.

Vaikka liikkuminen ei onnistunut, puhe tuli nopeasti takaisin.

– Höpötin jo lanssissa ja kopterissa. Ainut mikä harmitti, oli se, että en nähnyt lentomaisemia.

Toipuminen lähti nopeasti etenemään, vaikka paljon oli opettelemista.

Aivoinfarkti tuli könkääläiselle täysin yllättäen.

– Olin mielestäni ollut aivan terve ja reipas. Oli minulla verenpainelääkitys, mutta verenpainearvoja pitäisi muistaa seurata, samoin kolesteroli oli kohollaan. Niitä nyt hoidetaan molempia.

Toivonen kertoo, että sydämen eteisvärinä on yleisin syy, joka saa hyytymiä liikkeelle, sellaisesta häneltä ei ole kuitenkaan löytynyt viitteitä.

– Se on plussapuoli, että nyt on tutkittu muijaa kaikin puolin hyvin.

Toivonen on edelleen julkisella puolella seurannassa. Kotikunnassa on omalääkäri, joka pitää tilannetta silmällä. Edes neurologilla tai pääkuvauksissa ei enää tarvitse käydä.

Iso osa Toivosen kuntoutumista oli pääsy Lapin kuntoutus Oy:n hoitoon, kun asiantuntijat neurologisella osastolla sitä suosittelivat.

– Olin pyörätuolimatkustaja, kun sinne saavuin, mutta läksin keppien kanssa kotia. Siinä talossa tehdään ihmeitä, Toivonen hämmästelee.

Hän kertoo, että koko talo oli kuntoutumisessa mukana siivoojia myöten.

– Ruokalan porukatkin taputtivat koko sakki, kun ensimmäisen kerran kävelin siitä ohi keppien kanssa. Kannustus oli sellaista kuin olisi ollut maratonilla.

Nopea kuntoutukseen pääsy on Toivosen mukaan erityisen tärkeää jatkon kannalta. Moni aivoverenkiertohäiriön saanut parantuu entiselleen tai ainakin melkein.

Toivonen kertoo, että toipumisprosessi on ollut oppimatka, jossa on mennyt yllättävänkin pitkään – itselleen pitää antaa aikaa ja anteeksi, jos ei heti huomenna olekaan niin näppärä kuin ennen. Myös iän myötä kaikki palautuminen heikkenee.

Toivonen toivoo saavansa vielä kätensä parempaan kuntoon ja liikkuvuutta yleensäkin paremmaksi. Käden kuntoutuminen alkoi jo ambulanssin kyydissä Oulun ja Rovaniemen väillä.

– Ensin sain käden vain nyrkkiin, mutta matkalla pikkuhiljaa palasi tunto ja rupesin saamaan sormia erikseen auki. Oli hyvä merkki, kun alkoi sormet pelittää.

Hienomotoriikan parantamisessa on yhä tekemistä, ja siihen paneudutaan vielä Kelan maksamalla kuntoutuskurssilla.

– Kun kirjoitan koneella, pikkurillit elää turhan paljon omaa elämäänsä. Tulee kaiken maailman panovihreitä, ja välillä on Caps Lock päällä, Toivonen sanoo.

Koska tasapainokaan ei ole entisellään, Toivonen ei ole vielä uskaltanut ajaa polkupyörällä. Hän on harrastanut laitepilatesta, joka on keholle armollinen. Talutusratsastustakin hän on jo kokeillut ja haaveilee ratsastavansa jatkossa enemmänkin ja itsenäisesti.

Kittilän hevosystävien kautta Toivonen on ollut mukana talkoilemassa eri tapahtumissa. Tapahtumat ovat hänelle tärkeitä, koska hän viihtyy ihmisten parissa.

– Tänne kotiin on kauhean helppo metittyä, vaikka on vain kymmenen kilometrin päässä Leviltä.

Tämä voi sattua kenelle vain – ei se katso ikääkään. Olen ajatellut, että positiivisen kautta pitää mennä eteenpäin. Anne Jaspis Toivonen

Kittilässä Toivosen saamaan hoitopakettiin kuuluu muun muassa fysioterapiaa.

– Se on ollut tosi hyvä. Siellä on oltu tosi auttavaisia, ja he ymmärtävät, mitä ihminen tarvitsee. Hyvää jumppaa olen saanut.

Kun Toivonen pääsi kotiin, hänen piti olla lujana ajanvarauksissa, että hoidot todella kuuluvat hänelle. Jatkohoitosuositukset tulivat perille viiveellä, mutta niistä ilmeni lopulta todellinen tarve.

Kittilässä Lapin kiropraktiikan Tuuli Peltonen on ollut Toivosen kuntoutuksen tärkeimpiä valonpilkkuja.

– Tuulin hoidot ovat saaneet minut pystyyn ja eteenpäin vielä paremmin, Toivonen sanoo.

Aslakin Liikkeellä vastaanottoa pitävä Peltonen on perehtynyt hermostoihin ja aivotapahtumiin kiropraktiikan näkökulmasta. Kiropraktikko hoitaa ihmisen nivelissä ja tukirangassa esiintyviä toimintahäiriöitä.

Toivosella yksi ongelmakohta oli se, että hän ei saanut vasenta kättään kunnolla nousemaan.

Vaikka apua on tullut monelta suunnalta, on hoidettavan itsensäkin pitänyt ahkeroida, ja toisaalta on muistettava levätä.

– Ei tässä enää sairas ole, normaalia elämää pystyy jo hyvin elämään. Alussa tuli väsymystä helposti ja piti päästä lepäämään. Välillä pitää vain ottaa päikkärit, että aivot saavat lepoa.

Musta huumori on ollut yksi asia, joka Toivosen mielestä pitää mielialan korkealla. Mitään masennusta tai itsesääliä hän ei ole kokenut.

– Olen hyväksynyt faktat faktoina. Tämä voi sattua kenelle vain – ei se katso ikääkään. Olen ajatellut, että positiivisen kautta pitää mennä eteenpäin.

Pikkaisen teettää töitä, mutta parempi elämä ja normaali liikuntakyky ovat asioita, joiden eteen kannattaa tehdäkin. Anne Jaspis Toivonen

VIDEO: Anne Jaspis Toivonen vinkkaa seuraamaan verenpainetta ja kolesterolia:

Video: Miika Sirkiä

Pitkän media-alan kokemuksensa lisäksi Toivonen on tehnyt töitä muun muassa matkailualalla.

– Takataskussa on matkailuoppaan ammattitutkinto. Niitäkin töitä voisi taas alkaa tekemään. On kauhean mukavaa vaihtaa ajatuksia, kun ihmiset tulevat muualta.

Toivonen jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten ja oli sairastuttuaan saanut jo lehden tekemiseen liittyvät asiat pois päiväjärjestyksestä.

– Sekään ei häirinnyt toipumista, kun ei ole tarvinnut miettiä henkilöstöasioita tai lehden painamista.

Toivonen vinkkaa, että ihmisten kannattaa tarkkailla kolesteroliaan ja verenpainettaan, asiasta ei turhaan puhuta.

– Ne on hiipiviä ja salakavalia syitä, jotka eivät kauheasti oireile. Ja tupakanpoltto kannattaa heittää mäkeen ensimmäisenä.

– Mutta ei tämä maailmanloppu ole. Kyllä tästä selviää. Pikkaisen teettää töitä, mutta parempi elämä ja normaali liikuntakyky ovat asioita, joiden eteen kannattaa tehdäkin.

Joulun aika antaa tilaisuuden tunnelmointiin, vaikka Toivonen ei ole varsinaisesti jouluihminen. Hänelle joulu on sitä, että voi poltella kynttilöitä ja ottaa iisisti. Naapurukset ovat tavanneet laittaa Ounasjoentielle Vaaralan suoralle jäälyhtyjä noin kilometrin matkalle.

– Joulurauhan julistuksen jälkeen lähdetään töihin – tunnin verran ripotellaan lyhtyjä paikoilleen ja sytytellään kynttilät. Iltapäivällä kahden jälkeen näyttää jo tosi hyvältä kun on sinistä hämärää.

Kaamoksesta Toivonen kertoo pitävänsä, koska kyseessä ei ole kovin pitkä aika. Sään seljetessä taivaalle tulevat upeat värit.

– Olen aikanaan etelästä muuttanut. Kaamos oli Turussa rapaa ja kuraa läpi talven. Täällä on kuitenkin pakkasta ja puhdasta lunta.

Toivonen tapaa seurata vanhan kansan sanontoja ja ennustuksia. Esimerkiksi kovat pakkaset ennen Antin päivää (30.11.) tietävät hänen mukaansa lauhaa talvea.

– Se on ennen pitänyt paikkansa. En tiedä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa, että toimiiko se vielä.

Ainakin Ounasjoki on kodin kohdalla nyt tukevasti jäässä. Toivosen lenkkipolut ovat joen takana.

Tapahtuiko jotain?

Lähetä viesti, kuva tai video Tunturi-Lappi-lehteen

Lähetä viesti, kuva tai video