Ihmiset

Liikunnan iloa ympärilleen levittänyt jalkapallomies ja opettaja on poissa

Luokanopettaja ja jalkapallomies Pekka Laitinen nukkui pois 17. marraskuuta 2025 Pellon terveyskeskuksessa vaikean sairauden jälkeen. Pekka syntyi 1. marraskuuta 1948 Rovaniemellä, jossa perhe asui rautatievirkailijaisän työn vuoksi. Hänen vanhempansa olivat Martta (o.s. Pulkkinen) ja Veli Laitinen – Martta Viipurista ja Veli Sortavalasta.

Pekka kasvoi teollisuuskaupunki Varkaudessa ja kertoi olleensa kaupunkilaispoika Villankujalta. Lapsuutta ja nuoruutta värittivät urheilu Warkauden Pallo 35:n riveissä sekä tehdaskaupungin lasten seikkailut. Merkittävä hahmo jalkapalloharrastuksen aloittamisessa oli äidin pikkuveli Lauri, joka säilyi läheisenä ”enona” Pekan omalle perheelle vuosikymmenien ajan.

Pian Kolarin Kontion puuhamiehet Heikki Peura sekä Esa ja Veijo Pudas tulivat perheen vuokra-asunnon Virtasen talon ovelle pyytämään Pekkaa seuran toimintaan.

Yhteys Lappiin syntyi vähitellen. Pekka muisteli, kuinka pelimatkalla Tornioon 1960-luvun lopulla pelikaveri oli heittänyt rinkan selkään pelin jälkeen ja suunnannut Länsi-Lapin tuntureille muiden palatessa Savoon. Pekka oli jäänyt pohtimaan, mihinkähän mies oli matkalla. Myös Lauri-enon taival Lapin sodassa oli kulkenut Väylänvartta pitkin.

Armeijan jälkeen Pekka aloitti luokanopettajaopinnot Rauman seminaarissa. Peruskoulu-uudistus oli tulossa, ja tarvittiin opettajia. Opintojen aikana hän tapasi Tuulan, jonka kanssa avioitui vuonna 1971.

Ensimmäistä työpaikkaa hakiessaan silmiin osui Helsingin Sanomien ilmoitus, jossa haettiin opettajapariskunnalle sijaisia Kolariin. Se tärppäsi ja Pekka aloitti luokanopettajana Kolarissa vuonna 1972.

Pian Kolarin Kontion puuhamiehet Heikki Peura, Esa ja Veijo Pudas sekä Simo Rundgren tulivat perheen vuokra-asunnon Virtasen talon ovelle pyytämään Pekkaa seuran toimintaan. Suomi-sarjassa pelannut Pekka oli vahvistus paikkakunnalle, jossa jalkapalloinnostus oli voimissaan.

Perhe teki vielä parin vuoden visiitin Vantaalle, mutta palasi pysyvästi Kolariin vuonna 1975. Pekka teki lähes koko työuransa Kolarin peruskoulussa. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2008. Kotona kuultiin usein lausahdus: ”hän on meidän entinen oppilas” ja myöhemmin useammin: ”hänen äitinsä (tai isänsä) on meidän entisiä oppilaita.”

Pekan silmiin syttyi aina pieni innostus, kun oli reissuun lähdön aika.

Isänä Pekka tarjosi esimerkin, jossa yhdistyivät liikunnallinen elämäntapa ja aktiivinen kiinnostus lukemiseen sekä maailman tapahtumien seuraamiseen. Hän kannusti, kuskasi ja huolsi. Pekka oli aina valmis lähtemään kilpailu- tai pelimatkoille. Miniä Inka kuvaili, kuinka Pekan silmiin syttyi aina pieni innostus, kun oli reissuun lähdön aika.

Isoisäksi Pekka tuli vuonna 2004 ja omaksui paikallisen ”äiji”-nimen. Siitä lähtien Pekka-äiji oli lapsenlapsilleen tärkeä hahmo. Yhdessä katsottiin Muumeja, mutta myös ulkoiltiin, luisteltiin ja lasketeltiin, ja aina niin, että liikunnan ilo oli läsnä. Aivan viimeiseen asti Pekka seurasi kolarilaisten lasten liikuntaa niin jalkapallo- ja jääkiekkokatsomoissa kuin koulujen urheilukilpailuissa tai sarjahiihdoissa.

Seuraava kysymys on yleensä, että ”mitäs Pekalle kuuluu?”

Pekka oli jalkapallomies. Tärkeitä seuroja oli kaksi: Kolarin Kontio ja Liverpool FC. Kontion toiminnassa Pekka oli aktiivisesti mukana vuosikymmenet eri rooleissa. Pekan poismenossa päättyy yksi aikakausi kolarilaisessa jalkapallossa – aikakausi, jolloin Pekka loi Kontiosta jalkapalloseuran ja paikkakunnalle syntyi palloilukulttuuri, joka kantaa edelleen vahvana.

Sinivalkoisissa väreissä pelasi päättyneellä kaudella lähes 200 lisensoitua pelaajaa 12 joukkueessa. Junioreita on 160. Kontiosta on muodostunut Kolarin peruskoulun ohella yksi suurimmista lasten ja nuorten liikuttajista paikkakunnalla.

Kontion kaulaliina tai pipo päässä ympäri Suomea kulkiessa on monella kokemus siitä, että joku tulee juttusille ja kertoo pelanneensa seurassa. Seuraava kysymys on yleensä, että ”mitäs Pekalle kuuluu?” Kaikki tietävät, kenestä on kysymys. Pekka kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon suomalaisia valmentajia, jotka on haluttu jalkapallomaa Ruotsiin. Palloliiton kultaisen ansiomerkin hän sai vuonna 2012.

Pekka nimettiin Kontion kunniagalleriaan toisena jäsenenä, kun seura täytti 90 vuotta vuonna 2022. Kunniakirjan sanat ovat paljonpuhuvia: ”Kontio ei olisi Kontio ilman Pekkaa. Seuran historian merkittävin yksittäinen henkilö.”

Pekkaa jäävät kaipaamaan Tuula, lapset Mikko, Kaisa ja Hanna puolisoineen, sekä lapsenlapset.

KirjoittajistaMikko Laitinen on Pekka Laitisen poika. Vesa Pellikka on pitkäaikainen Kolarin Kontion aktiivi ja johtokunnan jäsen.

Tekstiä on oikaistu 15.12. kello 12.59: tekstiin on muutettu vuosi, jolloin Pekka Laitinen sai Palloliiton kultaisen ansiomerkin, 2012. Tekstissä kerrottiin aiemmin, että vuosi olisi ollut 2002.